Voidaanko populismi voittaa voittamalla populisti?

Yhteiskunta on kehittynyt kovaa vauhtia. Eurooppa on yhdentynyt, vapaakauppasopimuksia on sorvattu, vapaata liikkuvuutta ihmisten hyväksi on kehitetty ja sitten tuli jarrutussarja: jytky, brexit, Trump etc.

Kun seuraan uutisia, syyllinen on selvä – populisti. Tämä on helppo väite. Jos ongelma olisi noin helppo, se olisi aivan varmasti jo ratkaistu. Populisti lupaa yksinkertaista hyvää ihmiselle. Jotta liian hyvä lupaus purisi isoon joukkoon ihmisiä, pitää näillä ihmisillä olla myös todellinen ongelma. Ongelma voi olla työttömyys tai tarpeettomuuden tunne. On kansalaisten vähättelyä kaataa kaikki vastuu populistin niskaan.

Yleislääke tuntuu olevan taistelu populismia vastaa menemättä kuitenkaan juurisyyhyn. Uskotaan, että oma kehitysvisio on niin tajunnanräjäyttävä, että ongelma on vain populistin ilkeästi oivalluksesta tehdä kiusaa ja varastaa ääniä seuraavissa vaaleissa. Ratkaisuksi tarjotaan oman sanoman terävöittämistä. Hyvä lääke, mutta jos ongelma ei ala korjaantua, saman perussanoman terävöittäminen kääntyy pian inttämiseksi.

Kun yhteiskunta kehittyy kauas katsoen hyvään suuntaa, syntyy aina niitä, jotka kärsivät, ainakin hetkellisesti. Tänään on ilmeistä, että kärsijöitä on paljon, aivan liian paljon. Tällöin syntyy kollektiivinen riittämättömyyden tunne. Turhautuneelle ei ole väliä, vaikka liberaalin kehittäjän tarina olisi kuinka hyvä tahansa ja vaikka lastenlastenlasten tulevaisuus olisikin oivallinen. He kokevat tuskaa ja turhautumisesti tänään, tässä ja nyt. He eivät usko edes, että omilla lapsilla olisi tulevaisuutta. Tässä voi perustellusti kysyä, onko ihmisten tarpeet sitten kuitenkaan otettu huomioon? Vähintään on aliarvioitu kansalaisten nopeus sopeutua suuriin muutoksiin. Kehittäjä tarjoaa elinikäistä oppimista, niin tarjoan minäkin. Kaikki meistä ei siihen taivu, vaikka luonne olisi ahkera, tai ehkä taipuu mutta ei nykykeinoin.

Väitän, että lääke populismiin ei ole taistelu populistia vastaan, vaan nöyryys ymmärtää ihmisten arkea. Liberaalien globaalien kehittäjien – sellaiseksi itseni lasken – pitää jatkaa työtä EU:n, yliylihuomisen, vapaakaupan ja vapaa liikkuminen edistämiseksi mutta paremmin ihmisten ehdoilla kuin nyt on tehty. Esimerkiksi monikulttuurisuus on mielestäni hyvästä – kun erilaiset ihmiset vapaaehtoisesti kohtaavat, syntyy uutta hyvää. Onkin siis järkevää luoda mahdollisuuksia vapaaehtoisella kohtaamiselle. Kun taas kulttuurillisesti hyvin erilaisille ihmiselle vilautetaan yhteistä lainsäädäntöä, syntyy pelkoa. Pieni, jo kuopattu asetus, joka sai aikoinaan monen kysymään hyötyjä, oli kurkkujen käyryyden kieltäminen.

Yhteenvetona arvioisin, että pahinta on kontrollin tunteen menettäminen erityisesti, kun kaukana oleva taho kontrolloi asioissa, joissa on vaikea nähdä hyötyjä. Kun samalla evätään mahdollisuus vaikuttaa omaan lähiympäristöön, on samalla lannoitettu maaperää populismille. Voi olla, että itsekin kannattamani kehitys on oikeaa ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, mutta se nyt todistettu useissa vaaleissa toteuttamiskelvottomaksi nykyisellä nopeudella.

Vastakkainasettelu liberaalin kehittäjän ja hitaammin adaptoituvan kansalaisen välillä luo tilaa populismille. Vaikka on sydän huutaa digitalisaatiota, globalisaatiota ja liberalismia, on nämä toteutettava niin, että suuri enemmistö kokee elämänsä mielekkääksi ja että heillä on kontrollin tunne. Silloin populismille ei ole kasvualustaa, eikä populisti voi voittaa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Pekka Rehn
Pekka Rehn on digitalisoija, KTM ja kuntapoliitikko.

Leave a Comment