Vihreät miehet vai vihreät naiset

Lopetin kansanedustajana vuonna 2011. Silloisista puolueiden puheenjohtajista Timo Soini (ps.) on ainoa, joka on vielä tehtävässään, eikä hänkään ole kauan. Vain Jutta Urpilainen (sd.) joutui luopumaan vasten tahtoaan, muut halusivat itse muihin hommiin tai vain lopettaa.

Pisimpään istui Päivi Räsänen (kd.), 11 vuotta. Jyrki Katainen (kok.) suututti osan mediaa  luopumisellaan, vaikka oli ollut puheenjohtajana jo 10 vuotta. Paavo Arhinmäen seitsemän vuotta osuu keskiarvon paikkeille, koska keskustan Mari Kiviniemen ja vihreiden Anni Sinnemäen turnauskestävyys ei riittänyt kuin kahteen vuoteen. Ainakin Kiviniemi veti johtopäätökset vaalitappion ja sen jälkeisten huonojen gallup-lukujen turhauttamana.

Alkukesästä jännitetään jälleen kahden puolueen tulevan veturin nimeä. Ennustamaan en lähde, mutta muutama arvio.

Perussuomalaisten kokouksessa saavat äänestää kaikki kokouspaikalle ilmoittautuvat puolueen jäsenet. Tämä vaikeuttaa ennakkoarvailuja. Saako puolueen nykylinja väkeä liikkeelle äänestämään Sampo Terhoa, kuin ennen kaikkea sosiaalisen median maahanmuuttokielteisten “mestari” (niin he häntä kutsuvat), Jussi Halla-Aho. Hänen arvellaan olevan takamatkalla, mutta kannattaa muistaa, että persujen edellisessäkin puoluekokouksessa äänekkäimmät aplodit taputettiin hänelle.

Vuosikaudet on ennustettu, että  Soinin puheenjohtajakauden loppuminen on myös perussuomalaisten tarun loppu. Oliko puolueen kuntavaalitappio jo enne tästä, Soinin lähtö kun oli tiedossa? Taitaa muuten olla niin, Halla-Ahon valinta turvaa puolueelle jonkin verran paremman kannatuksen kuin Terhon johdolla, mutta vaikutusvalta politiikassa kuihtuisi ennemmin tai myöhemmin opposition penkillä nokkeloimiseksi.

Vihreiden puheenjohtajaksi valitaan Emma Kari tai Touko Aalto. Puolue nousi eduskuntaan ensimmäisen kerran v. 1983, kaksi miestä pääsi läpi. Menestys jatkui seuraavissa vaaleissa 1987, jolloin ryhmään valittiin neljä miestä. Yksi valituista oli Pekka Haavisto, jonka kiistaton onnistuminen vaalikeskustelussa oli avain voitolle. Seuraavaa varsinaista läpimurtoa vihreille saatiinkin odottaa. Kun Heidi Hautala vuonna 2000 ja 2006 presidenttiehdokkaana keräsi vaatimattomat muutaman prosentin kannatukset onnistui Pekka Haavisto 2012 nousemaan toiselle kierrokselle. Ville Niinistön puheenjohtajuudella viime kuntavaaleissa puolueen kannatus nousi ennätyslukemiin.

Vihreät joutuvat miettimään, pitäisikö tavoitella lisäkannatusta, joka siis edellyttäisi miestä puheenjohtajaksi vai valitako puolueen aktivistien kannattajakunnan enemmistön mukaisesti nainen puheenjohtajaksi.

Linjavaalia näiden kahden välille ei saa. Molemmat ovat tukevasti vasemmalla, kuten vaalikonevastausten analysointi osoitti vihreiden ainakin kuntavaaliehdokkaidensa osalta paljolti olevan. Touko Aalto on juuri nyt osoittanut omaavansa myös poliittista arkirealismia. Hän hyväksyy jopa rallin, silloin kun se on hänen omassa maakunnassaan, Jyväskylässä…

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Heikki A. Ollila
Heikki A. Ollila (kok.) on kunnallisneuvos ja entinen kansanedustaja.

Leave a Comment