Venäjästä on tunnustettava tosiasiat

Suomen turvallisuustilanne on ollut viime kuukausina nopean ja yhä käynnissä olevan muutoksen kourissa. Olemme kyenneet käsittelemään avoimesti ja järkevästi monia turvallisuuteen liittyviä ilmiöitä, kansainvälistä terrorismia, pakolaiskriisiä, ääriliikkeiden nousua ja Itämeren jännitteiden kiristymistä. Parhaillaan eduskunnassa on käsittelyssä ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jota käsitellessä on uskallettava puhua avoimesti turvallisuustilannetta muuttaneista tekijöistä, myös Venäjästä.

Monissa kotimaisissa keskusteluissa katsotaan peruutuspeiliin. Venäjän kasvanut vaikutusvalta, kansainvälinen aktiivisuus ja sisäinen demokratiavaje nähdään paluuna kylmän sodan asetelmiin. Näissä asetelmissa toivotaan, että myös Suomi palaisi vanhaan rooliinsa, itään kallellaan olevana puoliskona pohjoismaisessa tasapainossa. Menneisyyteen haikailemalla ei kuitenkaan palaa sementoitunut turvallisuuspoliittinen asema sen enempää kuin tuottelias idänkauppakaan. On selvää, että Suomi on jo vuosia sitten onneksi valinnut suuntansa ja on osa läntisiä demokratioita.

Venäjän pyrkimykset kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa ovat olleet tiedossa jo pitkään. Maan arvaamaton valtapolitiikka ja kasvanut asevarustelu on hiljaa huomioitu, mutta keskustelu on ollut vaimeaa. Vasta viimeaikojen raikkaat, paljon julkisuutta saaneet avaukset, kuten Nato-selvitys ja Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-raportti, ovat tuoneet laajemmin tietoisuuteen Suomessa käytävän Venäjä-keskustelun tunkkaisuuden. Raportit saivat asiantuntijoilta positiivisia kommentteja poikkeuksellisen rehellisestä ja avoimesta tavasta avata Suomen turvallisuuspolitiikkaan liittyviä tekijöitä.

Turvallisuusilmapiirin ja sitä kautta julkisen keskustelun muutoksen taustalla ovat Venäjän omat toimet. Venäjän rooli Ukrainan kriisissä, Krimin miehitys ja osallisuus malesialaiskoneen pudottamisessa ovat tosiasioita. Myös Venäjän epäinhimilliset toimet Syyriassa ovat surullisia tosiasioita. Venäjä on tehnyt YK:n hampaattomaksi käyttämällä sille kuuluvaa veto-oikeutta joka kerta, kun kansainvälinen yhteisö on nähnyt tarpeelliseksi yrittää puuttua toimiin, joissa Venäjä on osallisena. Toimillaan Venäjä on osoittanut täyttä piittaamattomuutta kansainvälisistä sopimuksista ja ihmisoikeuksista, sekä kiristänyt kansainvälisiä jännitteitä paitsi Ukrainassa ja Syyriassa, myös meille elintärkeällä Itämerellä.

Venäjän heikko taloustilanne on todellisuutta. Maan talous on painunut alapäin jo ilman EU:n pakotteitakin, joita puolestaan on jatkettava yhteisessä rintamassa niin kauan, kun Venäjä toimii kansainvälisten sopimusten vastaisesti. Myöskään kansalaisyhteiskunnan kannalta Venäjän tilanne ei ole oleellisesti parantunut. Syksyllä pidettyjen duuman vaalien alla todettiin jälleen runsaasti kyseenalaista toimintaa, joka ei täytä millään tasolla toimivan demokratian mittareita. Valta ei oikeastaan edes ole duumalla, vaan epävirallisilla valtion johdon ympärillä pyörivillä verkostoilla. Venäjän suunta ei ole kohti niitä läntisiä arvoja, mitä vielä vuosia sitten toivottiin.

Lännen ja idän vastakkainasettelusta on siirrytty moninapaiseen maailmaan, jossa niin uhat kuin mahdollisuudetkin ovat globaaleja, kehittynyt kauppa luo uusia nousevia talousmahteja ja valtiot toimivat entistä tiiviimmässä kansainvälisessä ympäristössä. Suomikaan ei ole suomettunut Kekkosen ajan Suomi, vaan osa eurooppalaista, läntistä ja kansainvälistä yhteisöä, jossa kunnioitetaan vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Suomi on valinnut kuulua länteen, mutta vielä syvempi integroituminen länteen on tarpeellista. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa puolustusliitto Nato määritellään keskeiseksi transatlanttista ja eurooppalaista vakautta ja turvallisuutta edistäväksi toimijaksi. Selonteon ja asiantuntijoiden kommenttien perusteella, olisi puolustusliittoon liittyminen luonteva askel länsi-integraation polulla.

Lännestä ja Euroopasta, sekä niitä tukevista instituutioista ja arvoista on tullut luonteva osa Suomen kansainvälistä roolia. Suomen nykyisessä asemassa on kyettävä käymään turvallisuuspoliittista keskustelua avoimesti, ilman suomettuneisuuden varjoja.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Lenita Toivakka
Lenita Toivakka (kok.) on kansanedustaja, maakuntavaltuutettu ja kaupunginvaltuutettu.

Leave a Comment