Valtio rikkoo farmareiden sopimuksia

Maatalousyrittäjät ovat sitoutuneet valtion kanssa tehtyihin sopimuksiin, mutta yleisen käsityksen mukaan valtio rikkoo niitä. Kyse on monen viljelijän mielestä jopa perustuslain 21. pykälän rikkomisesta. Vuoden 2015 viljelytuista maksettiin suuri osa tänä vuonna. Ensi vuonna maksetaan tämän vuoden tuista, 2017 vuoden tukia maksetaan 2018 vuoden puolella. Kyse on sadoista seuraaville vuosille siirtyvistä miljoonista. Suurimpia kärsijöitä ovat ne jotka ovat toimineet valtionhallinnon toiveiden mukaisesti. Monella maatilalla jäi siis jopa puolen vuoden tulot tulematta. Eräs yrittäjä sanoi, että jos yrityselämässä voisi toimia näin, kassa olisi varmasti kunnossa.

Aina vain suurempi joukko kysyy vakavissaan, onko valtion kassa tyhjä vai pantataanko viljelijöille kuuluvia rahoja muuten vain. Kysymys on aiheellinen, mutta kuten muihinkaan kysymyksiin, tähänkään ei saa luotettavaa vastausta mistään. Viljelijät eivät saa Maaseutuvirastosta (Mavi) edes tietoonsa tukierittelyä, mistä on mitäkin maksettu, vain tukikohtainen summa kerrotaan. Monella tilalla ei ole tietoa tuleeko rahaa vai, koska mahdolliset keskeneräiset valvonnat estävät tukimaksut. Valvonnoistakaan ei saa tarpeeksi tietoa. Välttämätön talouden suunnittelu on mahdotonta.

Tämä on sikäli oikeustajun vastaista, että monella tilalla summien on laskettu olevan väärin. Proagrian, kunnan Maaseutuviranomaisten ja Mavin tukisummalaskelmat eivät täsmää keskenään. Vielä kun soppaan lisätään viljelijän omat laskelmat, tuissa on neljä eri totuutta. Kun tukierittelyä ei ole, ei ole valitusmahdollisuuttakaan. Yhdellä isolla tilalla laskettiin tukisummine virheiden maksavan heille kymmeniä tuhansia lisätappiota.

Jopa ministeriöstä sain kommentin että kukaan ei hallitse enää tukibyrokratiaa. Viljelijän on kuitenkin asia hallittava jopa ilman tietoa. Tietoa ei yksinkertaisesti saa edes kysymällä. Maaseutuvirasto poistaa välillä olennaisia dokumentteja netistä. Esimerkiksi viime vuoden tavoitteelliset tukimaksuaikataulut ovat hävinneet aina uuden tavoitteen jälkeen. Salailu on silmiinpistävää. Monet juristit ovat sitä mieltä että maatalousyrittäjillä ei ole oikeusturvaa ollenkaan.

Valtion kassassa väitetään olevan rahaa maataloustukien maksamiseen, mutta selityksiä on enemmän kuin maksatuksia. Erään farmarin mukaan kyse on valtion rahanpesusta. Maataloustuet hoidettiin ennen Maaseutuviraston toimintaa suoraan ministeriöstä. Silloin aikataulut pitivät ja rahat tulivat luvatusti. Nyt ministeriö ei osa edes ohjata virastoa. Ministeri ei osaa edes lunastaa omia lupauksiaan.

Yksi kotieläintilallinen kertoi huomanneensa kollegansa kanssa jutellessaan, että kahdessa vuodessa heidän keskustelun sävy on muuttunut luovasta kehityskeskustelusta pelonsekaiseksi selviytymistaisteluksi. Suomalaisen ruuan tuottajat ovat sellaisessa kurimuksessa, että se heijastuu pikkuhiljaa koko yhteiskuntaan. Maatalouskauppa, teollisuus, kuljetusyritykset ovat myös ahtaalla kun asiakkaat eivät kykene maksamaan aina edes sähkölaskujaan.

Suomalainen elintarviketeollisuus on samassa sopassa. poliitikkojen kauniit luomu- ja lähiruokapuheet naurattaisivat jos ei itkettäisi. Suomalaisille syötetään julkisten hankintojen kautta kaiken lisäksi sellaista ruokaa jota ei saa edes Suomessa tuottaa. Meillä nautitaan määräysten rakentelusta ja niiden valvomisesta viivoittimien kanssa.

Suora kysymys ministeri Kimmo Tiilikaiselle: Onko rahat loppu vai ollaanko sitä vain ilkeitä tai piittaamattomia. MTK:lle suora kysymys: Miksi ette pidä maajussin puolta? SAK ainakin raivoaa jo kuuden minuutin työajan muutoksesta. Traktorimarssi oli ja meni, ilman sanottavampaa poliittista vaikutusta.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Hannu Koivisto
Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.

Leave a Comment