Valtio on hyvä renki mutta huono isäntä

Veikko Vennamo heitti aikoinaan vaaliväittelyn tiimellyksessä legendaarisen puheenvuoron. Vennamo esitti lisää rahaa johonkin hyvään. Mistä rahat tuohon, kysyi toisen puolueen edustaja. Vennamo kertoi käyneensä Suomen Pankissa. Siellä hänelle oli näytetty, miten käytöstä poistettuja kuluneita seteleitä poltettiin. Jos rahaa riittää poltettavaksi, riittää sitä varmasti tähänkin, Vennamo pamautti.

Paavo Lipponen esitti vuoden 1995 eduskuntavaalien alla ruuan tuonnin vapauttamista, jotta ruuan hinta saataisiin alas. Television vaaliväittelyssä Esko Aho haastoi tämän nokkelasti. ”Suomi on miljardeja velkaa ja velkaantuu joka vuosi lisää, pitäisikö meidän vielä alkaa syödäkin velaksi.”

Kimmo Kiljunen ja 84 819 muuta vaativat kansalaisaloitteessa, että rahastoituja eläkemiljardeja jaetaan eläkeläisille. Eläkeläiset kun ovat nuo rahat työurallaan vuosien varrella keränneet ja ansainneet.

Äänestäjällä on vaaleissa kaikki valta, kunhan hänellä on kansalaisuus, riittävästi ikää, eikä hän ole holhouksenalainen. Yhtäläinen laaja äänioikeus on demokratian välttämätön tukipylväs ja toisaalta selkeä riski. On nimittäin aina mahdollista, että joukko äänestäjiä lähtee tukemaan äänillään jotain kansakunnalle tuhoisaa, valtio käsikassaranaan.

Pelkkä ajatus äänioikeuden sitomisesta vaikkapa äänestäjän ymmärrykseen yhteiskunnasta on mahdoton. Siksi tämän riskin välttämiseksi on luotu kuusi muuta lukkoa. Ensimmäiseksi perusoikeudet, joiden loukkaaminen lakeja säätämällä vaatii selkeää enemmistöä. Toiseksi YK:n ja Euroopan ihmisoikeudet, joita ei voi loukata edes määräenemmistöllä. Kolmanneksi lainsäädäntövallan, hallintovallan ja tuomiovallan erottaminen toisistaan, jotta demokratia ei vääntyisi ainakaan yhden vaalituloksen perusteella enemmistödiktatuuriksi Unkarin tapaan. Neljäs lukko on rajoittaa valtion roolia ja antaa enemmän tilaa muun yhteiskunnan toimia. Viides lukko on puolueet, joiden on tarkoitus valistaa kansalaisia siitä, miten asiat ovat, omasta näkökulmastaan toki, sekä pitää huoli siitä, että onnettomimmat äänestäjien mielihalut eivät käänny laeiksi tai budjettimomenteiksi. Journalismi, kansalaisaktiivisuus ja sosiaalinen media nähdään usein kuudentena lukkona.

Nämä lukot siis suojaavat yksittäistä kansalaista enemmistön mielivallalta. Suomessa näistä kuudesta lukosta kolme on vaarassa murtua. Ensinnäkin virkakunnasta on näinä päivinä hyvin vaikea löytää haastajaa poliittisille päättäjille. Siis sellaista joka sanoo, että asiat ovat menossa pieleen, kun ne ovat menossa pieleen. Yleensä näitä puheenvuoroja kuulee enää eläkkeelle siirtyviltä virkamiehiltä.

Toisekseen valtion rooli on Suomessa noussut pitkään kestäneen laman jäljiltä merkittävästi. Sekä veroaste että julkisen vallan kautta kiertävän rahan osuus kaikesta yhteiskunnassa kiertävästä rahasta ovat nousseet kuin varkain. Harvassa on liiketoiminta tai kansalaisaktiivisuus, jossa valtiolla ei olisi merkittävää roolia. Tämä on ongelma, koska passiivinen vahva valtio jäädyttää itsensä lisäksi koko Suomen kehitystä, kuten viime aikoina on nähty. Tämä on riski, koska aktiivinen vahva valtio ei välttämättä osu toimissaan oikeaan. Valtio on hyvä renki mutta huono isäntä.

Kolmas murtuva lukko on vaarallisin. Puolueet ovat pääosin luopuneet yrityksistä sivistää kansaa. Sen sijaan toistetaan, kuinka äänestäjä on aina oikeassa, etsitään tapoja ilahduttaa omia kannattajia, peesataan yhteiskunnan syvävirtoja ja esitetään monimutkaisia asioita näppärästi yksinkertaistaen Vennamon, Ahon ja Kiljusen esimerkkien innoittamana. Noissa puheenvuoroissa ei itsessään ole vikaa, ongelma syntyy vasta kun suurin osa puheenvuoroista alkaa olla tuon kaltaisia.

Mitä sitten pitäisi tehdä? On kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen on poliitikkojen omien iskulauseiden takana olevan ajattelun avaaminen kriittiselle dialogille, kannan muuttaminen silloin kun löytyy parempi ratkaisu, kansalaisten mielistelyn vähentäminen sekä erityisesti yhteistyö muiden poliitikkojen kanssa. Nokkelat yksinkertaistukset ja tahallinen väärinymmärtäminen tarjoavat toki viihdettä, mutta ohjaavat kehitystä siihen suohon, johon Yhdysvallat republikaanien johdattamana tällä hetkellä uppoaa.

Toinen vaihtoehto on vahvistaa niitä kolmea toimivaa lukkoa. Sitoa Suomi entistä tiukemmin kansainvälisiin sopimuksiin, antaa tuomioistuimille enemmän sijaa perusoikeuksien tulkinnassa Yhdysvaltain tapaan sekä lisätä valtion tekemisen läpinäkyvyyttä journalismin ja kansalaisten eduksi.

Se kolmas vaihtoehto on tehokkain. Valtion roolin kaventaminen ja kansakunnan vuorovaikutuksen siirtäminen uusiin uomiin, ihan varmuuden vuoksi.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Mikael Jungner

Mikael Jungner on viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja.