Valtio, jonka budjetti on aina alijäämäinen

Veljespuolueen mies Emmanuel Macron otti kaksi upeaa vaalivoittoa. Nyt hän ja hallituksensa alkavat toden teolla toteuttaa ohjelmaansa. Haasteet ovat isot.

Ranska on hieno maa.  Kaksi ongelmaa kuitenkin tuli tutuksi naapurimaa Luxemburgissa asuessani.  Ranskan valtion budjetti on aina alijäämäinen ja rautatiet kerran kuussa lakossa.

Ranskan valtion budjetti on mittavasti alijäämäinen. Itse asiassa se ei ole kertaakaan ollut tasapainossa saati ylijäämäinen neljäänkymmeneen vuoteen. Uusi 39-vuotias presidentti ei ole vielä nähnyt Ranskan ylijäämäistä valtion talousarviota.  Varmaan toivoisi eläessään näkevänsä. Ennuste ei kuitenkaan ole hyvä.

Macron on nyt ilmoittanut leikkaavansa valtion menoja 60 miljardilla eurolla viidessä vuodessa ja vähentävänsä 120 000 julkisen sektorin työpaikkaa. Hän aikoo puuttua myös julkisen sektorin avokätiseen eläketurvaan.

Lakkoilu on Ranskassa yleistä ja uudistukset vaativat paljon töitä.  Finanssikriisin jälkeen autoteollisuus oli maailmalla isojen uudistusten edessä. Yhdysvaltain kongressi edellytti ennen tukea autoteollisuudelta kilpailukykyä parantavia uudistuksia.  Ranskassa taas tuen ehtona oli, että yhtään työntekijää ei saa irtisanoa.

Ei siis ihme, että Macronin tärkeimpänä tavoitteena – ainakin ennen vaaleja – on työmarkkinoiden avaaminen, saada Ranskan jäykkiin työmarkkinoihin joustavuutta.  Paikalliselle sopimiselle on iso tilaus sielläkin. Hän on luvannut myös joustavoittaa säätelyä.

Macronin mukaan Saksan suuri kauppataseen ylijäämä vahingoittaa euroaluetta. Ylijäämää tulisi tasata koko euroalueen hyväksi. Epätasapainoa onkin. Mutta Saksan vastaus voi olla lakoninen: Mitä se Eurooppaa hyödyntää, jos Kiinaan myydään Mersuja vähemmän.

Macron on selkeästi sitoutunut Eurooppaan.  Hänen kannanotoistaan voi tulkita, että hän haluaa euromaille liittovaltion. Se sisältäisi euroalueen oman budjetin, valtiovarainministerin ja parlamentin. Ne ovat linjassa EU:n tuoreen pohdinta-asiakirjan kanssa.

Saksa ja monet pohjoisemmat euromaat nostavat tässä varoituksen sormen moraalikadon (moral hazard) vaarasta. Riskien vähentäminen on pohdinta-asiakirjan uudistusten yksi hyvä tavoite. Se onkin yksi avainkysymyksiä. Mutta vähenevätkö riskit yhteisvastuun, kuten yhteisen työttömyysvakuutuksen, kautta vai voivatko ne sen takia lisääntyäkin?

Eikä näissä pohdinnoissa voida sivuuttaa sitäkään, että yhteisesti sovittuja toimia on laitettu suurtenkin maiden osalta liian usein heikosti toimeen. Finanssikriisin jälkimainingeissa tiivistettyjä sääntöjä on jo ehditty rikkomaan komission suosiollisella myötävaikutuksella. Herääkin väistämättä kysymys siitä, olisiko EMUn syventämisen sijaan pikemminkin ja ensin panostettava olemassa olevien sääntöjen parempaan noudattamiseen ja oman talon kuntoon laittamiseen.

Nuorena miehenä olin työreformia tekemässä. Uudistusten vastustaminen on aina helpompaa kuin niiden tekeminen. Suomessa pääministeri Juha Sipilän hallitus on päässyt uudistuksissa liikkeelle ja toteuttanut kansainvälistäkin tunnustusta saaneen kilpailukykysopimuksen työmarkkinajärjestön kanssa. Macronin kannattaa kuunnella Sipilän kokemuksia ja ajatuksia.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olavi Ala-Nissilä

Olavi Ala-Nissilä on kansanedustaja (kesk.).


Leave a Comment