Vallankumoukset on tuomittu epäonnistumaan

Tasan vuosi sitten palasin päätoimisesta poliitikosta takaisin yksityiselle sektorille ja Mehiläiseen. Vuosi on palauttanut mieleen monia jo neljän vuoden eduskuntakaudella unohtuneita ajatuksia.

 Yksi niistä on tapa, jolla positiiviset muutokset yhä nopeammin liikkuvassa ja monimutkaistuvassa maailmassa tapahtuvat. Lähes kaikki muuttuu paremmaksi pienin, mutta toistuvin askelin. Jatkuvan kehityksen, evoluution, kautta.

 Liiketoiminnassa olennaisinta on usein vain kaksi asiaa. Toisaalta se, että tapahtuu oikean suuntaisia asioita ja toisaalta nopeus, jolla niitä tapahtuu. Yhä harvempia asioita rakennetaan kerralla, tai koskaan, valmiiksi. Liiketoiminnan jatkuvaa muutosta kuvaa hyvin vaikkapa se, miten kännykät ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Sama pätee palveluiden kehittämiseen.

Politiikalta taas odotetaan otsikoita ja parasta vastausta, kokonaisratkaisua, kuhunkin ongelmaan. Poliittinen prosessi kannustaa kertomaan, miten ”koko tämä iso asia nyt kerralla uudistetaan” tai sitten ”tämä asia jää kokonaan seuraavalle vaalikaudelle”. Politiikka nojaa lupauksiin vallankumouksista, ei jatkuvaan kehittämiseen.

Vallankumousten lupaamisessa on kaksi viheliäistä piirrettä. Toisaalta monimutkaisessa maailmassa kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Tähän on törmätty esimerkiksi vuosikymmenen verran sorvatussa sote-uudistuksessa. Uudistus, joka on tärkeä, kattaakin tällä hetkellä jo kaiken kaiken työn verojärjestelmän totaalisesta muuttamisesta aina aluehallinnon uudistamiseen. Vallankumoukselle on vaikeaa piirtää rajoja ja ne paisuvat kuin pullataikina. Toinen viheliäinen ongelma on uudistamisen aikajänne. Kokonaisratkaisun kehittäminen ja toimeenpano vie pitkään ja tie on kivikkoinen.

Käytännössä moni politiikan megauudistus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Vaihtoehtoisesti uudistuksen mittaluokkaa ja kunnianhimon tasoa joudutaan madaltamaan – syntyy kompromissi pienemmistä askeleista. Molemmissa tapauksissa kattoon viritetyt odotukset petetään ja syntyy mielikuva siitä, ettei politiikalla saada mitään aikaan.

Vaikka aikajänne on usein liian pitkä, on esimerkkejä fiksujen pienten ja jatkuvien askeleiden muutosvoimasta myös politiikassa olemassa. Tällainen on vaikkapa kaupan aukioloaikojen vapautuminen vuosien varrella.

Se poliittinen liike tai johtaja, joka lupaa jatkossa enemmän pieniä oikeansuuntaisia ja nopeita askeleita päätyy muuttamaan maailmaa enemmän, kuin ohjelmiaan julistavat vallankumouskenraalit. Mikä poliitikolle kuitenkin parasta, myös usko ja luottamus tällaiseen toimintaan on korkea, kun ennakko-odotukset saavutetaan tai ylitetään. Vaalitenttien kuumimman kysymyksen tulisikin olla: Mitä muuttaisit, jos aikaa olisi vain kuukausi?

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Lasse Männistö
Lasse Männistö työskentelee johtajana Mehiläisessä.

Leave a Comment