Välitilinpäätös – Orpo haluaa vakauttaa, Rinne rimpuilee, Sipilää sivallettiin

Ylen puoluejohtajien vaalitentti torstaina oli tietynlainen henkinen avaus kohti ensi kevään kunnallisvaaleja. Punavihreä oppositio onnistui kohtuullisesti tekemään yrityksistä ja yrittämisestä epäilyttävää. Ville Niinistö näytti todellista vasemmistosympatiaa maalaamalla soten valinnanvapaudesta monenlaisia mörköjä. Antero Vartian markkinavetoinen politiikka lieneekin pelkkää retoriikkaa, kun perusvihreä jyrää julkisen sektorin etuja ajaen.

Yhtä kaikki, puoluejärjestelmä on ainakin hetkeksi palannut kolmen suuren kauteen. SDP ja keskusta keikkuvat 20 prosentin paremmalla puolella ja kokoomus vajaassa 18 prosentissa.

Orpo hakee vakautta

Petteri Orpo arvioi heti valintansa jälkeen, että puolueen on varauduttava ns. pitkään marssiin: hän varoitti odottamasta kannatuksen lähtevän kovaan kiitoon pelkän henkilövaihdoksen johdosta. Näin on käynytkin. Tämä ei toki muuta sitä tosiasiaa, että kokoomuksen kannatus on aika kaukana tasosta, jolla se voisi jatkaa vallankahvassa 2019 eduskuntavaalien jälkeen. Ykköspuolueen asemaan vaadittaneen noin 21 prosentin kannatus.

Tällä viikolla Orpo sai myönteistä virettä puolueiden teettämästä yhteistutkimuksesta, jolla mitattiin kansalaisten mielikuvia puolueista. Kokoomukseen myönteisesti suhtautuvien määrä on noussut viime kevään notkahduksesta, jolloin puheenjohtajana toimi Alexander Stubb. Kuntavaalien kannatuspotentiaalissa kokoomus oli jopa jaetulla ykkössijalla.

Suurimmat yksittäiset muutokset kokoomuksessa liittyvät käsityksiin puolueen johdosta. Viime kevääseen nähden mielikuva kokoomuksen taitamattomasta johdosta oli vähentynyt peräti 21 prosenttiyksiköllä ja johtoa pidetään nyt hieman aiempaa vetovoimaisempana (+5 prosenttiyksikköä). Puolueen johdon vetovoimaisuudessa kokoomus nousi jaetulle ykkössijalle vihreiden kanssa. Puoluebarometrissa myönteinen suhtautuminen kasvoi puolueista eniten kokoomuksella, +8 prosenttiyksikköä.

Kokoomuksen samanaikainen gallupkannatuksen vaimeus ja toisaalta mielikuvan parantuminen voivat kertoa siitä, että puolueen kannatuspotentiaali on vahvistumassa. Suurin kilpailija on edelleen keskusta, vaikka vihreitä yritetään nostaa jopa ykköshaastajaksi.

Puheenjohtaja Orpo haluaa luottaa kärsivälliseen asioiden junailuun ja hötkyilyn välttämiseen. Kokoomuksen kenttä haluaa puheenjohtajansa onnistuvan. Tilanne on ainakin hetkeksi vakautettu. Huomata myös kannattaa Orpon viimeaikaiset rekrytoinnit: erityisavustajien ykköseksi nousi kokenut, kokoomuksen läpikotaisin tunteva Anssi Kujala ja valtiosihteeriksi tuli asiantuntijaprofiilin omaava EU-osaaja Risto Artjoki.

Orpo, viestinnästä vastaava Mikko Kortelainen ja Kujala toimivat jo 2000-luvun alussa kokoomuksen puoluetoimistossa yhtäaikaisesti. Trio kantoi nimeä ”kolme muskettisoturia”. Orpo keräsi porukan taas kasaan. Kokemusta on kokoomuksessa nyt enemmän.

Sipilää varoitettiin

Suomi suurin puolue keskusta on tähän asti ollut vahvasti puheenjohtaja-insinöörinsä näpeissä. Mutta se mitä on kulisseissa kuiskuteltu, muuttui lihaksi ministeriäänestyksessä. Yllätys oli, että veteraaniedustaja Mauri Pekkarinen lähestulkoon rikkoi Juha Sipilän kaavion, jossa ministeriksi nostettiin Mika Lintilä. Eduskuntaryhmässä Pekkarisella oli vahvaa kannatusta, mutta puoluehallitus pelasti Sipilän. Vain kahden henkilön mielenmuutos olisi tarvittu, jotta kisa olisi ratkaistu arvalla.

Keskustan eduskuntaryhmä kihisi ensimmäistä kertaa Sipilän suuntaan tämän valitessa ensimmäisen kauden kansanedustajan, melkein kokoomuslaisen, Anne Bernerin ministeriksi. Bernerin vaikeudet Finaviassa ovat antaneet lisää pontta kaivaa maata puheenjohtajan alta.

Kokoomuksessa Sipilään pääsääntöisesti luotetaan. Sipilän katsotaan edustavan maailmankatsomusta, jossa ongelmia ei voi lakaista maan alle ja jossa rakenteita on uudistettava. Keskustan eduskuntaryhmän oireilu ei ainakaan helpota hallituksen taivalta.

Peli jatkuu demareissa

Antti Rinteen viikko on ollut kovin kaksijakoinen. Ensin piirien edustajat kävivät esittämässä huolen puolueen tilasta. Arvioiden mukaan oli annettu ymmärtää, että vetäytyminen puheenjohtajan paikalta voisi olla järkevää.

Kului muutama päivä ja giljotiinin alle joutui eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman, jota on pidetty suosikkina seuraavaksi puheenjohtajaksi. Sujuvasanainen Lindtman joutui pyytämään anteeksi järjestelyä, jossa hän laati listoja SDP:n puhujista puhemiesneuvostolle. Antti Rinne myhäili vieressä, kun Lindtman hikoili.

Vaikka Lindtmanin puheenjohtajapolku mutkistui, se ei poistanut täysin Antti Rinteen huolta omasta asemastaan. Demareiden piirissä elää sitkeästi pelko, ettei puolue kykene Rinteen johdolla saavuttamaan mitään suurta – pääministerivaalissa hänen ei odoteta olevan vahvoilla, vaikka kannatus on juuri nyt noussut suurimmaksi.  Rinne kertoo jatkoaikeistaan marraskuussa. SDP:ssä tilanne jäi niin sanotusti päälle.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Alberto Claramunt
Päätoimittaja
Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja.

Leave a Comment