Valinnanvapaus on tasa-arvokysymys

”Suomessa on Euroopan Amerikkalaisin terveydenhuoltojärjestelmä. Niillä joilla on paras tulevaisuus, eli yliopisto-opiskelijoilla, on paras järjestelmä. Työssäkäyvillä on työterveyshuolto ja monilla lapsilla on vanhempien hankkima lapsivakuutus. Ja muut, kuten pienituloiset, työttömät ja eläkeläiset joutuvat jonottamaan julkiseen terveydenhuoltoon.” Tämä Sitran Antti Kivelältä kuulemani toteamus kuvaa mielestäni hyvin terveydenhoidon peruspalveluiden nykytilannetta.

Suomi onkin päätynyt tilanteeseen, jossa terveys ja hoidon saaminen on muodostunut hyvin epätasa-arvoiseksi. Olemme tilanteessa, jossa monet keskituloisetkaan eivät koskaan käytä julkisia perusterveydenhuollon palveluita, vaan mieluimmin ostavat lapselle vakuutuksen.  Tai sairastuttuaan sunnuntaina odottavat maanantaihin ja työterveydenhuoltoon. Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Kukaan ei halua jonottaa vastaanotolla eikä odottaa päiviä saamaansa varattua aikaa päästäkseen tapaamaan lääkäriä. On huomattava, että perusterveydenhuollosta on tullut samanlainen palvelu kuin muista palveluista ja asiakkaista on tullut vaativia asiakkaita.

Terveyspalvelujen saatavuuden erot ovat yksi syy sosio-ekonomisten terveyserojen merkittävälle kasvamiselle. Samaan aikaan nykyinen malli syö veronmaksuhalukkuutta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan uskottavuus ja legimititeetti perustuu siihen, että kun maksan veroni, saan jotain takaisin. Ja kun yksi keskeisiä asioita koulutuksen lisäksi on terveydenhuolto, julkisten palvelujen käyttämättömyys rapauttaa uskoa hyvinvointivaltioon ja siihen, että maksan veroni iloisesti.

Vaikka olen tässä nostanut esiin vain terveyspalvelut, samoja ongelmia on myös sosiaalipalveluissa. Esimerkiksi vanhusten asumispalveluissa tilanne on monesti se, että ne joilla on varaa, pystyvät valitsemaan missä asuvat. Ja ne joilla ei rahaa ole, eivät voi valintaa samaan tapaan suorittaa. Sosiaalipuolella juuri asumispalvelut ovat niitä, joissa jokaisella pitäisi olla mahdollisuus vaihtaa palveluntarjoajaa, jos nykyiseen ei ole tyytyväinen. Muuten tilanne olisi samankaltainen kuin se, että kunta valitsisi missä asunnossa asut. Enkä usko, että kukaan tähän suostuisi. Nyt valitettavasti asumispalveluiden osalta monesti tilanne on näin niille joilla ei ole varaa.

Valinnanvapauden tuominen kaikkien mahdollisuudeksi on mielestäni koko sote-uudistuksen keskeisin asia. Se antaa samat mahdollisuudet ja oikeudet myös heille, joilla ei ole varaa tai työterveydenhuoltoa, jotka ovat nyt heillä, joilla on rahaa tai työtä, joka tarjoaa sairaanhoidon osana työterveyshuoltoa. Siksi en ole koskaan ymmärtänyt, miksi vasemmisto ja osin oma puolueeni Vihreät ovat suhtautuneet uudistukseen niin kriittisesti. Eikö vasemmiston keskeinen tavoite ole aina ollut siinä, että myös niiden oikeuksia ja mahdollisuuksia pitää vahvistaa, joiden asema on heikompi? Sekä siinä, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmisten itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus tehdä valintoja on samaan aikaan laaja ja kaikille oikeudenmukainen?

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Panu Laturi
Osakas, johtava asiantuntija, N2 Comms.

Leave a Comment