Valinnanvapaus on soten akilleen kantapää

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, eli sote, on nyt kesän kynnyksellä ratkaisevassa vaiheessa. Käsittely on eduskunnassa pahasti kesken ja kaikki odottavat mielenkiinnolla perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Mahdollista on, että hallituksen himmelin lento loppuu siihen.

Tämä ei sinänsä olisi yllättävää, sillä Suomessa on yritetty tuloksetta tehdä tätä uudistusta yli kymmenen vuoden ajan. Kirves on jokaisella yrityksellä osunut kiveen. Ongelma on, että kaikki kyllä kannattavat uudistuksen tavoitteita, mutta toteuttamiskelpoista mallia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ei tahdo löytyä. Ei tälläkään kertaa. Aikaisempien kausien vatuloinnista olemme siirtyneet nykyisen hallituksen hutilointiin.

Olen päässyt eduskunnassa kuulemaan kymmeniä asiantuntijoita aiheesta ja kriittinen vastaanotto on lievä termi heidän terveisistään. Maasta onkin vaikea löytää tahoa, joka suosittelisi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamista hallituksen esittämällä tavalla ja aikataululla. Varsinkin uudistuksen kärjeksi noussut valinnanvapaus on joutunut arvostelun kohteeksi. Yksityiset palveluntarjoajat ovat tosin olleet toiveikkaita.

Asiantuntijakritiikin ytimessä ovat huolet siitä, että uudistus lisää kustannuksia, heikentää kansalaisten yhdenvertaisuutta ja monimutkaistaa järjestelmää entisestään ja tavoiteltu sote-integraatio jää toteutumatta. Puheissa toistuvatkin sanat; hyppy tuntemattomaan, hallitsematon kaaos, aikataulu täysin epärealistinen, nykyiset toimivat palvelukokonaisuudet pilkotaan, himmeleiden himmeli ja säästöjä ei synny. Olemme siis tekemässä uudistusta, joka on täysin päinvastainen uudistuksen tavoitteiden kanssa.

Käsittelyn aikana onkin ollut varsin mielenkiintoista, että Keskusta sanoo kuunnelleensa asiantuntijoiden kritiikkiiä kyllä alkoholilakiuudistuksen osalta, mutta soten valinnanvapauden osalta se näemmä on kaikunut kuuroille korville. Samoin olen ihmetellen seurannut sitä, että tiukkana talouspuolueena esiintyvä kokoomus ajaa kuin käärmettä pyssyyn mallia, joka lisää julkisen talouden kustannuksia. Seuraavissa vaaleissa on sitten turha moralisoida muiden menolisäysesityksiä.

Hallituksen sote-mallihan syntyi poliittisena lehmänkauppana, jossa jokainen hallituspuolue sai jotakin. Keskusta sai haluamansa määrän maakuntia, kokomus tavoittelemansa valinnanvapauden alkuperäistä aikataulua nopeammin ja perussuomalaiset välttivät ajautumisen uusiin vaaleihin. Tästä lehmänkaupasta on tullutkin hallituksen pitävin liima, mutta samalla akilleen kantapää.

Hallituksen sote-uudistus olisi kyllä tehtävissä pienin muutoksin ja aikataulussa suurinpiirtein pysyen, mutta se vaatisi valinnanvapauden toteuttamisen lykkäämistä. Tämä taas ei taida sopia kokoomukselle? Näin olemmekin pattitilanteessa, jossa valinnanvapauden kaatuminen horjuttaisi koko uudistusta. Pelkkä maakuntienkaan perustaminen tuskin innostaa keskustaa lukuunottamatta monia muitakaan.

Kysymys kuuluukin; Pitääkö hallitus härkäpäisesti lehmänkaupastaan kiinni loppuun asti vai voittaako järki ja asiassa edettäisiin vaiheittain? Kansalaisten kannalta toivon jälkimmästä vaihtoehtoa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Joona Räsänen
Joona Räsänen on SDP:n kansanedustaja.

Leave a Comment