Vaikeat ajat vaativat kovan johtajan

En häpeä tunnustaa olevani oikeistoporvari. Päinvastoin, olen ylpeä siitä.

Minun mielestäni niin kokoomuspuolueen kuin sen puheenjohtajankin tulee heijastaa näitä arvoja. Kokoomuksen tulee tunnustaa väriä ja ideologiaa. Eiväthän vasemmistolaisetkaan häpeä tunnustaa omaa vakaumustaan, saatikka hälvennä sitä jonkun retorisen tempun taakse. Oikeistolaisuus ei saa olla leimakirves, jolla lyödään aina, kun uskaltaa kyseenalaistaa olemassaolevia totuuksia. Minulle oikeistolaisuus tarkoittaa yksilönvapauksia, markkinataloutta, turvattuja ihmisoikeuksia, länsimaista demokratiaa ja solidaarista puolustusta läntisten demokratioiden kesken. Jokaisella lienee hivenen poikkeavat painotukset. Minusta keskustaoikeistolaisuus on termi, jonka ainoa tarkoitus on peitellä oikeistolaisuutta. Jos arvot perustuvat humanismin periaatteisiin, ei tarvita mitään keskusta-etuliitteitä.

Ylivoimainen valtaosa kokoomuslaisista jakaa nämä oikeistolaiset arvot. Valtaosa kokoomuslaisista haluaa Suomeen vapaampaa markkinataloutta, vähemmän sääntelyä, ja aivan erityisesti korporaatioista riippumattoman aidosti vapaan paikallisen sopimisen mallin. Fraktiot ovat lopulta hyvin keinotekoisia. Painotuseroja on, mutta ideologista jakautumista ei puolueessa ole. Keskeisistä talouden kysymyksistä kaikki ovat samoilla linjoilla.

Jotta voimme aidosti saavuttaa nuo yllä mainitut, tarvitaan tavoitteiden edistämiseen johtajuutta, neuvottelutaitoa, kovuutta ja ymmärrystä taloudesta. Puheenjohtajan on oltava poikkeuksellisen rohkea ja vahva visionääri, joka ei pelkää edes hallituksen kaatumista. Valta ei saa olla itsetarkoitus. Valta-aseman ainoan tarkoituksen pitää olla yhteisten tavoitteiden läpivieminen. Kaikki ei saa olla kaupan.

Puheenjohtajan on innostuttava päivästä toiseen debatin käymiseen myös niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä. Vain parhaat pärjäävät. Sukupuoli ei saa olla valintakriteeri. Puheenjohtajan on kunnioitettava kentän ääntä. Puheenjohtaja on olemassa puolueen ja kentän armosta, ei päinvastoin.

Tulevan puheenjohtajan tulee olla kova ja häikäilemätön yhteisten tavoitteiden läpiviennissä. Erityisen vaikeat ajat vaativat erityisen taitavan puheenjohtajan.

Jees-miesten ja -naisten aika on ohi.

Kokoomuksen kannatus on madellut gallupeissa. Suomi rämpii syvemmällä suossa kuin kenties koskaan sotien jälkeen, eikä ratkaisuihin uskalleta tarttua seurausten pelossa. Ainoa puolue joka Suomen tästä suosta voi nostaa on kokoomus, mutta nykyinen tahti ei riitä. Neuvotteluissa yhteiskunnan taantumuksellisten voimien ja edunvalvontakorporaatioiden kanssa pitää olla itsestään selvää, että historiallisesti rampaannuttava konsensus ja vesitetyt kompromissit eivät enää ole vaihtoehtoja. Ne eivät yksinkertaisesti riitä. Minua ihmetyttää, miten kokoomus voi olla ainoa puolue, joka ylipäänsä kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Muut ovat uhranneet tulevaisuuden rakentamisen valtapolitiikan alttarille.

Kaksi vuotta sitten meillä puhalsi puolueessa raikas ja virvoittava oikeistotuuli, johon iso osa meistä kokoomuslaisista kykeni samastumaan. Heräsi toivo siitä, että Suomi vihdoin liittyisi länsimaisten markkinatalousmaiden joukkoon vapautumalla työmarkkinakorporaatioiden kahleista niin, että yrittämisestä sekä työnteosta saisi reilun korvauksen. Heräsi toivo Suomesta, jossa Naton myötä sitoutuisimme viimeinkin läntisten demokratioiden yhteisöön turvataksemme vapautemme.

Ei se toivo ole kadonnut. Tulevassa puoluekokouksessa valitaan jälleen johto, jonka tehtäväksi tulee viedä tavoitteet maaliin. Kilpailun pitää olla suhmuroinnista vapaata niin, että paras, taitavin ja kovin puheenjohtaja voittaa pelin. Nyt ei haeta sopivinta, vaan pätevintä. Ei riitä, että poliitikolla on hyvä julkikuva. Keskeisimmän valintakriteerin pitää olla osaaminen. Ei pidä ajatella sen kautta, että äänestäisivätköhän muut jonkun johtamaa kokoomusta. Se on puhdasta arvailua.

Ainoan kysymyksen pitää olla: Kuka näistä henkilöistä vie parhaiten kokoomuksen tavoitteet maaliin.

Kilpailu kokoomuksen puheenjohtajuudesta ja puolueen suunnasta on jo alkanut. Kokoomus tulee olemaan kevään mediajulkisuuden keskushahmo. Annetaan kisan virrata villinä ja vapaana vuoksena, jonka kuohuissa me kaikki saatamme kastua. Keinotekoisten patojen ei pidä estää kisan vapaata virtaamista.

Ehdokkaat esiin, kisa on täällä!

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Francis McCarron

Francis McCarron on yrittäjä, Lahden kaupunginvaltuutettu ja valtiotieteiden maisteri.


Leave a Comment