Vaaleihin vaikutetaan jatkossakin

Yhdysvaltojen presidentinvaalien tietomurtojen ja -vuotojen sekä vaaleihin kohdistuneen psykologisen vaikuttamisen (oli toimien takana Venäjä tai ei) seurauksista voi jo nyt tehdä kolme johtopäätöstä.

Ensinnäkin julkisuudessa esitetyt vahvat epäilykset ja syytökset vaaleihin vaikuttamisesta ovat saaneet osan yhdysvaltalaisista epäilemään vaalien oikeellisuutta ja luotettavuutta. Viimeaikainen sisäinen poliittinen kiistely Yhdysvalloissa on paremminkin nostanut esille kansakunnan epäyhtenäisyyttä kuin yhtenäisyyttä. Oli epäluottamuksen ilmapiirin luominen mahdollisen ulkoisen toimijan tavoite tai ei, tavoite on varsin hyvin saavutettu.

Toiseksi, poliittiset riskit erilaisten kybertoimien tekemisestä näyttäytyvät varsin pieninä. Vaikka Yhdysvalloissa presidentti Obama ja tiedustelupalvelut ovat virallisesti syyttäneet Venäjää vaaleihin vaikuttamisesta, on ainakin julkisuudessa vastatoimet jääneet syyttämisen tasolle. Tämä luo vaarallista hyväksyttävyyden normia kansainväliseen politiikkaan, jossa ulkopuolinen vaaleihin vaikuttaminen kybertoimin näyttäytyy valtioille houkuttelevana toimintatapana, kun seuraamuksia teoista ei juuri koidu. Tämä merkitsee lisääntyvää huolta etenkin Euroopassa tulevana vuonna järjestettävien vaalien turvallisuutta kohtaan. Uskon, että vaalien turvallisuus on hyvin keskeinen huolenaihe ensi vuonna.

Kolmanneksi, kyberasiat ovat viime vuosien aikana nousseet aiemman matalan politiikan asioista osaksi korkeaa politiikkaa, valtion turvallisuutta ja toimintakykyä koskeviksi asioiksi. Kun riippuvuutemme digimaailmasta kasvaa entisestään ja samanaikaisesti eri toimijoiden – niin valtiollisten kuin ei-valtiollisten – kyky vaikuttaa tähän ympäristöön kehittyy, nousee kyberasioiden painoarvo nimenomaan poliittisina kysymyksinä. Tämä edellyttää yhä vahvaa sekä sitoutuneisuutta että ymmärrystä poliittisilta päättäjiltä. Samalla valtiollinen varautuminen erilaisiin kyberuhka- ja riskitilanteisiin näyttäytyy nykyistä tärkeämpänä ja kokonaisvaltaisena asiana. Ja varautumista on jatkuvasti kehitettävä.

Pohdittaessa mittavilla budjeteilla ja vahvalla osaamisella sekä teknologialla varustettuja valtiollisia toimijoita, on yhä enemmän osattava ennakoiden arvioida ja varautua myös niitä kyberympäristön kautta tapahtuvia vaikuttamisen keinoja kohtaan, joita ei ole vielä käytetty tai joita emme ole vielä havainneet. Tarkoitan tunnettujen uhkien sijasta tuntemattomia (unknown) uhkia ja toimintatapoja. Siirtymä tapahtuu edellisistä jälkimmäisiin, ja tässä kehityksessä on pystyttävä olemaan ennakoiden mukana. Helppoa se ei ole, ja korostaa entisestään yhteistyön merkitystä niin kansallisesti kuin kansainvälisten kumppanien kesken.

Strategisten pohdintojen keskellä unohtuu helposti yksittäinen ihminen – hänen ajatuksensa, toimintansa ja osaamisensa. Ihminen, joka tämän todellisuuden keskellä elää. Ulkopuolisen vaikuttamisen ja eri keinojen lisääntyessä on yhä vahvemmin kiinnitettävä huomio siihen, että ihmiset pysyvät tässä kehityksessä mukana. Ymmärtävät vaikuttamisen muotoja, ovat medialukutaitoisia ja osaavat toimia turvallisesti myös digimaailmassa. Tietoyhteiskunnassa jokainen ihminen on tärkeä turvallisuuden tuottaja.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Jarno Limnell
Kyberturvallisuus-alan professori Aalto-yliopistossa.

Leave a Comment