Uusi opetussuunnitelma on kopio vuodelta 1746

Uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön tässä kuussa. Se on paras opetussuunnitelma, mitä olen nähnyt. Erinomainen teksti, antaa suuren arvon lapselle, antaa hurjan vapauden opettajalle toteuttaa itseään. Jotain tuttua siinä 500-sivuisessa tekstissä kuitenkin oli. Olen säilyttänyt yhden tenttikirjan opettajankoulutusajoiltani ( 1979-1983). Se on nimeltään 1900-luvun pedagogisia virtauksia. Se oli paras tenttikirja ja siinä on valtavasti alleviivauksiani.
Seuraavassa otteita tuosta kirjasta. Keksikö uusi opetussuunnitelma pyörän uudelleen?

Erikoisen hyvä propagan edistäjä oli Ferriere (1879-1960). Hän sanoo eräässä kirjassaan: Opettajat, vanhemmat, tehtävä on valtava, tehtävä on kiireellinen: uudistakaa koulu. Lapset rakastavat luontoa, heidät suljetaan luokkahuoneisiin, he haluavat liikkua, heidät pakotetaan istumaan hiljaa, he haluavat olla tekemisissä esineiden kanssa, he saavat kosketella vain ajatuksiaan, he rakastavat puhua, heidän käsketään olla hiljaa, heillä on halu keskustella, heidät pakotetaan ulkolukuun, he haluavat itse etsiä tietoa, heille tarjoillaan se valmiina. Tutkintoja ja kokeita Ferriere ei myöskään hyväksynyt.

Ferriere vaati suurempaa kunnioitusta lasta kohtaan. Lapselle haluttiin vapaus liikkua, vapaus toimia oma-aloitteisesti, vapaus työskennellä omalla tavallaan.
Suunniteltiin myös oppilaiden itsehallintoa, eräänlaista oppilasparlamenttia.

Maria Montessori ( 1870-1952) oli kiinnostunut köyhistä lapsista. Luokkahuoneet olivat valoisia, täynnä värejä. Huonekalut muistuttivat kodin huonekaluja ja matoilla sai maata tutkien itselleen tärkeitä asioita. Opettajan rooli oli passiivinen, hiljainen tarkkailija. Lapsi oli toiminnan päähenkilö. Hänen kouluissaan noudatettiin yksilöllisen opetuksen periaatetta.

Pestalozzi ( 1746-1827) huomasi jo aikoinaan, että ympäristö vaikuttaa kehitykseen. Lasta tuli kasvattaa niin, että hän tulisi aikuisena sellaiseksi luovaksi, vapaaksi ja aloitteeliseksi ihmiseksi, jollaiseksi juuri hänen on mahdollista tulla.

Rudolf Steiner ( 1861-1925) piti lapsen ikää kasvatuksen lähtökohtana. Hän korosti kunnioitusta lapsen yksilöllisyyttä kohtaan. Hänen ajatuksensa oli auttaa ihmistä kehittymään omana itsenään. Hänen kouluissaan ei annettu todistuksia eikä siellä ollut luokalle jäämisen ongelmia.

Mieleen nousee vain yksi kysymys: miksi tästä on puhuttu jo 300 vuotta mutta mitään ei ole tapahtunut?

Toivon, että tulevat opettajaksi opiskelevat lukevat jonain päivänä tenttikirjan nimeltä 2000-luvun pedagogisia virtauksia. Siellä lukisi, että Suomen opetussuunnitelma vuodelta 2016 muutti kaiken. Ensin muuttui Suomen jo ennestään hyvämaineinen koulujärjestelmä ja oli siten edellä kävijä koko maailman koulujärjestelmien muutokselle. Oppilaat rakastivat opinahjojaan, he valmistuivat unelmiensa ammatteihin ja syrjäytyneiden hoidosta säästyneet rahat käytettiin homekoulujen purkamiseen ja hirsikoulujen rakentamiseen ja niiden kalustamisiin sohvilla, keinutuoleilla ja kasveilla ja Suomen talous nousi uuteen kukoistukseen.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Maarit Korhonen

Leave a Comment