Uudistukset sirpaleisia – koulunaloitusikä pöydälle

Koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen kannalta vuosi on ollut erittäin kova. Itse asiassa koko julkista sektoria on monin tavoin kuritettu. Erityisesti henkilöstö on ollut silmätikkuna, aivan kuin se olisi tehnyt jotain pahaa. Kuulostaa aivan siltä kuin väitetty julkisen sektorin laajuus, joidenkin mielestä ylipaisuminen, olisi henkilöstön vika.

On tärkeää muistaa ja muistuttaa, että julkisen sektorin työntekijät vain tekevät niitä tehtäviä, joita poliitikot ovat heidän tehtävikseen päättäneet. Silloin ei tule tekijöitä syyllistää. Julkinen sektori tekee huippu laatua erittäin tuottavasti ja tuloksellisesti.

Julkisen sektorin työntekijöiden eliittiä ovat opettajat ja heidän esimiehensä kaikissa koulutusmuodoissa ja varhaiskasvatuksessa, mikä sekin tulee laskea osaksi koulutusketjua.

Olemme jälleen voineet nähdä suomalaisten opettajien tehneen huipputulosta. Kansainväliset PISA- ja TIMMS-mittaukset osoittavat suomalaisnuorten osaamisen olevan huipputasolla maailmassa, vaikkakin kehityssuunta on huolestuttavasti väärä. Edellä ovat oikeastaan vain maat, joissa normaalin koulupäivän päälle mennään moneksi tunniksi yksityisopetukseen, joissa opetus on hyvin opettajajohtoista ja autoritääristä ja joissa jatkuva stressaava mittaaminen ja kilpailu ovat koko ajan läsnä. Noita emme halua mistään hinnasta.

Myös ammatillista osaamista mitanneen EuroSkills 2016 kisan tulokset Göteborgista ovat mairittelevia. Suomalaisnuoret saavuttivat kilpailussa kuusi kultaa, neljä hopeaa ja kaksi pronssia. Lisäksi kuusi kilpailijaa sai Medallion for Excellence -kunniamaininnan. Kerrassaan erinomainen tulos.

Osaamista on tavoiteltava, siihen on kannustettava, siitä on kiitettävä. Siitä on palkittava, ei rangaistava. Osaamisen on myös panostettava ja sen eteen on ponnisteltava, niin yksilönä kuin yhteiskuntana.

Suomen historiassa ennen näkemättömällä tavalla on nyt kohdennettu ja kohdennetaan voimavarojen leikkauksia koulutukseen. Tällainen linjavalinta on uusi, väärä ja anteeksi antamaton millään syyllä. Kuten viisas yrittäjä investoi uudistamiseen ja tuotekehittelyyn silloin kun on tiukkaa ja vaikeaa, tule Suomen nyt nimenomaan panostaa koulutuksen kehittämiseen, ei leikata siipiään.

Surullisin olen nykymenossa sivistyksen katoamisesta lähes tyystin koulutusta koskevasta keskustelusta. Poliittisten johtajien puheissa ei sanaa ”sivistysvaltio” juurikaan kuulu. Kuitenkin sen tulee olla itseasiassa koko koulutuksen keskeisin ja tärkein tavoite. Osaaminen ja viisaus johtavat sivistykseen ja sivistysvaltioon, jossa on hyvä elää ja olla.

Peruskoulun kehittämiseen panostetaankin tällä hetkellä Suomessa. Ongelmana on kuitenkin jo vuosikymmeniä ollut kehittämisen sirpaleisuus. Yksittäisiä koulutusmuotoja tarkastellaan irrallaan koulutusketjusta ja elinikäisestä koulutuspolusta.

Koulutuksen todellinen kehittäminen vaatii nyt rohkeutta, halua ja näkemyksellisyyttä. Suomalainenkaan huippu koulutus ei säily tasollaan ilman uudistamista. Sitä on uudistettava aiempaa laajempina kokonaisuuksina.

Suomalaisen koulutuksen kehittämiseksi tarvitaankin kokonaisvaltainen parlamentaarinen koulutuskomitea, jossa tarkastellaan kunnianhimoisesti koko koulutusketjua. Siinä yhteydessä on otettava erityistarkasteluun varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, peruskoulun ja toisen asteen yhteinen ja yhtenäinen kokonaisuus. Sen osana on tarkasteltava myös maksutonta varhaiskasvatusta yli 3-vuotiaille, koulunaloitusikää ja oppivelvollisuuden ulottamista koko toisen asteen tutkintoon.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olli Luukkainen
Olli Luukkainen on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja.

Leave a Comment