Uudet eduskuntavaalit pidettävä optiona

Aika harvoin näkee sellaista vanhan vallan totaalista nöyryytystä, joka koettiin perussuomalaisten puoluekokouksessa Jyväskylässä. Jussi Halla-aho jyräsi puheenjohtajaksi. Meni ensimmäisellä kierroksella läpi, löi puoluekoneiston suosikin eikä kauas jäänyt puoluesihteerin vaihtokaan. Laura Huhtasaari puolestaan löi puolustusministeri Jussi Niinistön kisassa ensimmäisestä varapuheenjohtajuudesta. Teuvo Hakkarainen taas voitti äänivyöryllä Arja Juvosen. Soinilaiset putsattiin puheenjohtajistosta kokonaan pois. Hirmuista, sanoisin.

Vanha SMP:läinen perinne on siis viimeistään nyt haihtunut perussuomalaisista. Tulos osoitti myös puoluekoneiston ohuuden: Sampo Terhon saldoksi jäi 629 ääntä, vaikka ministerit, eduskuntaryhmän ja puoluevaikuttajien enemmistö liputtivat kyselyissä Terhon puolesta.

Usein vanhan vallan haastaminen johtaa rekyyliin. Puoluejäsenet kokevat haastajat veneenkeikuttajiksi, eikä ensimmäisen kiven heittäjä yleensä juhli vaalipäivänä. Nyt psykologia toimi PS:ssä toisin. Muutoshalu oli kova. Se johti vallankumoukseen. Pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini sai lentävän lähdön. Hän lakkautti SMP:n ja oli perustamassa perussuomalaisia. Nyt lakkautui paitsi Soinin puheenjohtajuus, myös osa hänen henkisestä perinnöstään.

Jussi Halla-ahon epänormaali retoriikka ja maahanmuuttokielteisyys vetosivat PS:n väkeen. Terho näytti Halla-ahon rinnalla hieman väkisin linjaavalta ja liian normaalilta poliitikolta. Halla-aho muikerteli, lausui vähän, mutta toisinaan purevasti. Juna meni Halla-ahon suuntaan.

Halla-ahon roimaa voittoa seuraa arki. Vaikka Halla-aho on omintakeinen, häneenkin tarttuvat normaalit poliittisen johtamisen lait: mitä suuremmat ovat odotukset, sitä kovempi on krapula, kun asiat eivät etene juuri niin, mitä ennen valintaa oli vakuutettu. Halla-aho ja hänen joukkonsa ovat saaneet huudella sivusta, mutta nyt pitäisi johtaa edestä. Emmekä osaa sanoa mitään hänen johtajuudestaan. Tosin Halla-aho itse on antanut ymmärtää, että pyrkiminen PS:n puheenjohtajaksi tapahtui velvollisuudesta eikä palavasta halusta.

Jussi Halla-aho on tuomittu sakkoihin kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Se on vakava tuomio henkilölle, joka on vastuullisessa ja julkisessa tehtävässä. Halla-ahon poliittinen ura on rakentunut hänen maahanmuuttovastaisiin kirjoituksiin, joita sitten vihataan ja ihaillaan kaikissa mediakanavissa, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Valtavirrasta poikkeavilla näkemyksillä saa julkisuutta ja fanilauman. Hän osaa kiteyttää ja vastakkainasetella. Hän tekee kaiken tämän aika lailla häikäilemättömästi käyttäen hyväksi muukalaisvastaisia tunteita. Halla-aho on kuumien tunteiden kylmä tulkki. Hän on mieluummin heittänyt bensaa liekkeihin kuin niitä sammutellut. Mitä enemmän Halla-ahon jokaista liikettä seurataan, sitä kovempi jätkä hän on kuumakalleporukan keskuudessa. Tällaisella kaavalla myös Donald Trump menestyi.

Suomi on pieni ja avoin talous, joka elää viennistä ja toimivasta markkinataloudesta. Yhtälöön kuuluu kansainvälisyys. Tätä hyvää perintöä ei saa tärvätä ääniä kalastelevalla maahanmuuttovastaisuudella. On eri asia puhua fiksusti maahanmuuton ongelmista kuin asettaa vastakkain eri kansanryhmät. Esimerkiksi julkisen talouden ongelmat ratkaistaan lisää työtä tekemällä ja yrittämällä. Haaste koskettaa niin maahnamuuttajia kuin ns. kantasuomalaisia. Moni maahanmuuttaja lienee työhalukkuudessaan ylivertainen. On näytettävä, että pärjää.

Jussi Halla-aho on väläyttänyt, että hänelle kuuluu nyt ulkoministerin paikka. Jos hän pitää tästä tavoitteestaan kiinni ja PS näin päättää, kokoomuksen ja keskustan tehtäväksi jäänee todeta, että mahdottoman edessä ollaan. Saattaa olla, että mahdottoman edessä hallitus on jo nyt, sillä retki Halla-ahon kanssa olisi monella tapaa vaikea, vaikka hallitusohjelma pysyisi ennallaan.

Optimaalista olisi, jos hallitus voitaisiin lopulta muodostaa keskustan ja kokoomuksen sekä RKP:n ja KDn ympärille mahdollisesti PS:stä irtautuvilla edustajilla täydennettynä.

Yksi ratkaisu myös voisi olla uudet vaalit. Suomessa on syntynyt 30 vuoden aikana perinne siitä, ettei ennenaikaisia vaaleja järjestetä. Hyvä perinne, mutta ei sillä pidä arkkua naulata, etenkin jos isänmaan etu vaatii muuta. Samalla tulisi mitatuksi, millainen olisi halla-aholaisten kannatus kansan keskuudessa. Nyt tiedetään, että heillä on enemmistö alle kymmenen prosentin kokoisessa puolueessa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Alberto Claramunt
Päätoimittaja
Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja.

Leave a Comment