Turvallisuutta saisi kohtuuhintaan

Maanpuolustuskorkeakoulun äskettäin julkaiseman selvityksen mukaan Suomen Nato-jäsenyys maksaisi 20-30 miljoonaa euroa suorana maksuosuutena. Sen lisäksi kuluja tulisi vielä 15-20 miljoonaa euroa henkilöistä, jotka työskentelisivät Natossa, joskin osa näistä kuluista maksettaisiin Naton budjetista. Samaan suuruusluokkaan on päätynyt valtiotieteen tohtori Pauli Järvenpää laskelmissaan.

Naton jäsenyys ei tietenkään tarkoittaisi oman armeijamme lakkauttamista, eikä varusmiestemme lähettämistä ulkomaille sotimaan tai ydinaseiden tuomista Suomen alueelle. Tällaisia virheellisiä väitteitä liittoutumisen vastustajat tuppaavat esittämään. Omat puolustusvoimamme ovat puolustuksemme perusta, jota ei saa rapauttaa. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa järjestelmäämme pitäisi kuitenkin kehittää ja koordinoida kansainvälisesti yhteensopivaksi, mitä jo nyt tehdäänkin monikansallisissa harjoituksissa ja kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä.

Upseerit eivät tunnetusti ota julkisesti nimellään kantaa mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Kyselytutkimuksen mukaan 71 prosenttia upseereistamme kannattaa Naton jäsenyyttä. Kannattajien määrä on koko ajan ollut nousussa etupäässä Venäjän aggressiivisten toimien vuoksi mm. Itä-Ukrainassa ja Krimillä.

Itselläni on aina tapana kuunnella alan asiantuntijoita päätöksiä tehdessäni. Mielestäni upseerit ovat puolustuksemme asiantuntijoita ja heitä tulee kuunnella herkällä korvalla. Ainakaan minulla ei ole ammattitaitoa kyseenalaistaan heidän tietämystään. Kyselytutkimuksen lopputuloksesta on helppo päätellä, että valtaosa sotilaistamme ei usko puolustuskykymme olevan riittävä pitkään kestävässä vakavassa konfliktissa. Yksin pärjäisimme vain rajallisen ajan. Miksi emme siis usko korkeatasoista upseerikuntaamme ja tee poliittisesti oikeita ratkaisuja?

Kukaan meistä ei toivo minkäänlaista konfliktia syntyvän – ei ainakaan sellaista, jossa Suomi on mukana. Tällaista yrittävät viimeiseen asti välttää myös lukuisat tuntemani upseerit. Lähialueittemme turvallisuustilanne Itämerellä on valitettavasti muuttunut. Tuoreen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan sotilaallista voimankäyttöä tai sillä uhkaamista Suomea kohtaan ei voida poissulkea.

Ei ole realistista ajatella, että Suomi voisi pysyä ulkopuolella, mikäli lähialueillamme syntyisi vakava kriisi. Kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että esimerkiksi Ahvenanmaa on strategisesti erittäin tärkeä kohde. Maa, jonka sotajoukot ehtivät ensin Ahvenanmaalle, hallitsee laajasti Itämerta. Demilitarisoitua aluetta eivät eräät valtiot tule varmuudella kunnioittamaan. Suomessa on myös muita vieraille valtioille tärkeitä kohteita, joten pahimpien konfliktien ulkopuolella pysyminen on käytännössä mahdotonta.

Kuten aiemmin totesin, kukaan meistä ei halua minkäänlaista konfliktia syntyvän. Mutta ikävä kyllä se ei ole yksin meidän suomalaisten päätettävissä. Siksi aina pitää sitkeästi yrittää hankalassakin tilanteessa etsiä diplomaattista ratkaisua riitoihin. Aina vain uudestaan ja uudestaan, kunnes ratkaisu toivottavasti löytyy. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tehnyt erittäin ansiokasta työtä jännitteen lieventämiseksi neuvotellessaan eri osapuolten kanssa muun muassa Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi. Tiedän työn jatkuvan ja toivon neuvotteluratkaisun syntyvän. Uskon presidentti Niinistön nauttivan sellaista luottamusta, että hänen diplomatiaansa arvostettaisiin kaikkien valtionjohtajien piirissä, vaikka hän Natoon kuuluvan maan johtaja olisikin. Diplomatiassa, kuten myös muussa kanssakäymisessä, on usein kysymys ihmisten luottamuksesta toisiinsa.

Tosiasia on, ettei Venäjän kehitys ole kovin positiivista. Pahin rikos on luonnollisesti se, että se on valloittanut (Natoon kuulumattomien) naapurimaittensa alueita itselleen. Venäjän tiedonvälitys on keskittynyt entistä enemmän valtiojohtoiseksi propagandaksi, joka palvelee kansallistunteen korostamista. Muiden maiden kanssa etsitään eripuraa vaikka mistä teennäisestä asiasta, vaikkapa venäläislasten huostaanotoista. Vieraan vallan agenteiksi nimetään muun muassa järjestöjä, jotka eivät ole poliittiselle johdolle mieluisia. Asevarusteluun panostetaan huomattavia summia, vaikka valtiontalous on heikko ja eräiden asiantuntijoiden mukaan jopa romahtamassa. Tällaisessa tilanteessa valtio saattaa olla vaarallisimmillaan, mikäli sen johtaminen ei ole vakaissa käsissä.

Luotan täysin ulkopoliittiseen johtoomme kriisien ratkaisijana. Toivon myös muiden valtioiden johtajien toimivan yhtä viisaasti turvallisuustilanteen vakauttamiseksi. Minusta olisi kuitenkin viisasta varautua pahimpaan tilanteeseen, joka on realistinen, vaikkakaan ei todennäköinen. Siispä miksi emme liity Naton jäseneksi? Se lisäisi pitkässä juoksussa Suomen ja lähialueittemme vakautta. Kannattaa muistaa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin toteamus: “Kaikki tietävät, että Venäjä ei hyökkäisi koskaan Nato-maahan”.  Siinäpä se.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kari Tolvanen
Kari Tolvanen on kokoomuksen kansanedustaja.

Leave a Comment