Turvallisuudella on uusi normaali

Turvallisuus on yhteiskuntamme kivijalka, joka on kaikissa olosuhteissa pidettävä kunnossa, oli taloudessa meneillään korkea- tai matalapaine. Perustuslaissammekin todetaan, että ”jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.” Hallitusohjelmassa on puolestaan asetettu tavoite, että ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä.”

Mutta mitä on turvallisuus vuonna 2016?

Turvallisuudella on tänä päivänä kolme ominaispiirrettä: muutosnopeus, ennalta-arvaamaton epävakaus ja toimintaympäristön kompleksisuus. Ominaispiirteet vaikuttavat niin ihmisten arjen turvallisuuteen, yhteiskunnan turvallisuuteen kuin globaaliin turvallisuuteenkin. Kyse on turvallisuuden uudesta normaalitilasta, jonka keskellä Suomen ja suomalaisten turvallisuutta luodaan.

Suomen sisäinen ja ulkoinen turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi viimeisen kahden vuoden aikana. Fyysisen turvallisuusympäristön muutosten ohella digitaalisen ympäristön ja teknologian kehitys on ollut nopeaa, ja tämän kehityksen vauhti kiihtyy jatkossa entisestään. Teknologialla ja digitalisuudella tulee olemaan turvallisuuteemme monenlaisia vaikutuksia, joita emme kaikilta osin pysty ennakoimaan. Turvallisuuden muutosnopeus edellyttää yhä tiiviimpää jatkuvaa seurantaa tilannetietoisuuden ylläpitämiseksi, joustavia päätöksentekoprosesseja ja toimintamalleja sekä lainsäädännöllistä kehitysvalmiutta.

Turvallisuuden nykytilaa voi kutsua ”ennalta-arvaamattomaksi epävakaudeksi.” Meidän on osattava elää epävarmuuden kanssa, jatkossa epävarmuuden ja muutosten ennustaminen on nykyistäkin vaikeampaa. Vaikka ennalta-arvaamattomuus ilmentää turvallisuuden nykytilan niin kansallista kuin kansainvälistä kehitystä, ei tilannetta tule ymmärtää pelkästään negatiivisena. Sopivan jatkuvan valmiuden ylläpitäminen ja tämän olotilan hyväksyminen parantaa suomalaisen yhteiskunnan niin henkistä kuin toiminnallista sietokykyä ja valmiutta.

Aikamme ehkä merkittävin turvallisuuden trendi on fyysisen ja digitaalisen toimintaympäristön yhdentyminen. Tämä tarkoittaa niin digitaalisen toimintaympäristön kuin teknologian laajemmankin kehityksen yhdistymistä turvallisuusajatteluumme ja -toimiimme – fyysisen turvallisuusajattelun ja -toimien rinnalle. Digi-fyysinen turvallisuusympäristö on kokonaisuudessaan hyvin kompleksinen ja tämän kokonaisuuden hallinta ja ymmärtäminen haasteellista, ja edellyttää vahvaa ja poikkitieteellistä strategista turvallisuusymmärrystä.

Turvallisuuden uudessa normaalitilassa on tärkeää keskustella siitä, mitä turvallisuus itsessään on ja mitä se merkitsee suomalaisille. Itse uskon, että turvallisuuden tunteen – meidän jokaisen henkilökohtaisen tunteen – merkitys tulee jatkossa korostumaan aiempaa enemmän. Uskon, että merkittävimmät ”taistelut” tullaan jatkossa käymään ihmisten mielistä. Siitä mitä ajattelemme, miten asioita arvotamme ja mihin uskomme. Siksi on tärkeää tiedostaa, että jokainen meistä on turvallisuustoimija, ja jokainen meistä pystyy osaltaan luomaan turvattomuuden sijasta turvallisuutta.

 

Jk. Suosittelen tutustumaan hiljattain ilmestyneeseen Sisäisen turvallisuuden selontekoon, ja lukemaan selontekoa turvallisuuden näkökulmasta. Tiivistin selonteon näkemykset turvallisuuden nykytilasta oheiseen kuvaan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Jarno Limnell

Kyberturvallisuus-alan professori Aalto-yliopistossa.


Leave a Comment