Turhaa puhetta yliopistoista

Yliopistot ja yliopistoleikkaukset ovat olleet talven otsikoissa. Etenkin Helsingin yliopiston isot henkilöstöleikkaukset ovat puhuttaneet. Samalla yliopistoilta on odotettu enemmän. Yleinen tulkinta tuntuu olevan, että yliopistoja on liikaa ja tutkimuksellinen laatu ei ole parasta mahdollista. Jotain pitäisi tehdä.

Tuoreimmat kokemukseni yliopistomaailmasta tulevat keskisuuren yliopiston hallituksesta. Kokemukseni mukaan yliopistoissa on jo käynnissä hiljainen vallankumous, mutta se on kuitenkin vielä kesken. Yliopistojen juridisen muodon muuttaminen, itsenäisyyden lisääminen ja henkilöstöpolitiikan avautuminen ovat jo muuttaneet kenttää paljon. Ja muuttavat tulevaisuudessa lisää.

Samalla yliopistojen rakenteen kehittämiselle on kasattu lisäpaineita. Osa tästä keskustelusta on varsin epärealistista ja ohjaa väärille poluille.  Seuraavaksi annan kaksi esimerkkiä.

Ensimmäinen asia on yliopistojen lukumäärää koskeva keskustelu.

Yliopistojen lukumäärä on viimeisen vuosikymmenen aikana jo vähentynyt Suomessa selvästi. Turussa Kauppakorkeakoulu yhdistyi yliopiston kanssa ja Itä-Suomessa Joensuun ja Kuopion yliopistot yhdistyivät. Taideyliopisto syntyi kolmesta erillisestä korkeakoulusta ja Aalto syntyi myös Helsingissä kolmesta korkeakoulusta. Lisäksi Tampereella paikallisen Teknisen korkeakoulun ja yliopiston yhdistyminen on etenemässä. Yliopistojen tai korkeakoulujen lukumäärä on siis vähentymässä runsaassa vuosikymmenessä 20 yksiköstä 13:een.  Nämä yhdistymiset vähentävät yliopistojen määrä jo kolmanneksella.

Ehdottomasti suurin potentiaali yhdistymisessä on ollut niillä opinahjoilla, jotka sijaitsevat samalla paikkakunnalla. Vain yksi yhdistyminen on tapahtunut kahden paikkakunnan välillä. Tässäkin tapauksessa yliopisto on jatkanut eloaan kummallakin paikkakunnalla.

Käytännössä yliopistojen yhdistyminen ei vielä pitkään aikaan tarkoita, että joltakin keskeiseltä paikkakunnalta yliopisto olisi poistumassa. Tästä pitää huolta ns. poliittinen realismi. Yliopiston poistuminen kaupungista on suurempi isku pitkällä aikavälillä kuin isoimmankaan tehtaan lopettaminen. Tämän kasvuvaikutukset ymmärtää jokainen alueella vaikuttava poliitikko.

Toinen keskustelun harha on yliopistojen kokoon takertuminen. Suomen suurimmat yliopistot ovat jo tarpeeksi suuria kansainvälisessä vertailussa. Pelkkä koko ei kuitenkaan takaa laatua mistä hyvä esimerkki on Suomen yliopistokentän kansainvälisesti alallaan parhaimman yksikön menetys. Taidekorkeakoulun sisällä vaikuttava Sibelius-Akatemia on Suomen kansainvälisesti parhaiten menestyvät kokonaisuus, vaikka se on pieni yksikkö pienen yliopiston sisällä. Kysymys on suhteellisista resursseista, pitkän historiasta ja kulttuurista.

Helsingin isoilla yliopistoilla on toki etulyöntiasema kilpailuissa. Pääkaupunki on jatkossakin vetovoimaisin paikka palkata kotimaisia ja ulkomaisia huippuakateemikkoja. Huippututkijat arvostavat yleensä isoja, kansainvälisiä kaupunkeja, joissa on myös puolisolle työmahdollisuuksia.

Suomella on kattava yliopistoverkko, koulutus toimii ja myös tohtoreita syntyy kiitettävästi. Seuraava askel olisi kasvattaa kyvykkyyttä kansainvälisten huippututkijoista koostuvien ryhmien kasvattamiseen ja rekrytoimiseen.

Tämä vaatii ammattitaitoa ja rahaa. Mestareiden liigaa ei voiteta halvalla joukkueella.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Risto Murto
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.

Leave a Comment