Tuhansien mahdollisuuksien maa

Lentokoneessa istui vieressäni muilta mailta kotoisin oleva mies, joka totesi hämmästellen lentokoneen laskeutuessa kohti Suomea “onpa kaunista”.  Katsoin itsekin uudestaan ikkunasta vihreyttä ja elinvoimaa pursuavaan näkymään. Jäin miettimään, osaammeko nähdä kotimaamme ja osaamisemme mahdollisuuksina, ei vain jatkuvana alamäkimaana surkuttelujen kera.  Samaan aiheeseen viittasi myös yksi Facebook-ystävistäni seuraavasti pilke silmäkulmassa kysyttyäni, mikä aihe kiinnostaisi blogina: “Miten olisi kirjoitus, jossa kertoisit kuinka kamala maa Suomi on asua. Ei ole tsunameja, ei maanjäristyksiä, ei kunnon mutavyöryjä, ei kalkkarokäärmeitä. Eikä edes kunnon sotaa!”. Toinen ystävistäni taasen toivoi, että kirjoittaisin nykyisen tilanteen tuomista mahdollisuuksista.

Osaammeko nähdä metsän puilta? Sanoisin, ettemme osaa riittävän hyvin.  Suomeen voidaan hyvällä omalla tunnolla liittää sanat: turvallinen, vakaa, ennustettava, puhdas, vihreä, osaava, innovatiivinen sekä ahkerien ja tunnollisten ihmisten maa. Olemme menestyneet lukuisissa kilpailukykymittauksissa loistavasti.  Kun vielä katsomme kustannuskilpailukykyämme, niin silläkin saralla olemme jo hyvissä asemissa.  Voisipa jopa väittää, että kun suhteutamme osaamisen laatua sen hintaan, olemme ylivoimaisen hyviä. Kilpailuasetelmaamme vielä vahvistavat juuri sovitut kilpailukykysopimuksen elementit. Nyt on aika vihdoin viimein hyödyntää syntynyt tilanne. Yritysten katse on luotava tuloslaskelman ylimpään riviin eli siihen, miten kasvatetaan liiketoimintaa ja samalla luodaan uutta työtä.

Osaammeko myydä Suomi-tuotetta riittävän hyvin? No emme. Muutenhan edellä mainituilla myyntiargumenteilla investoinnit Suomeen olisivat aivan toisella tasolla. Olemme yksinkertaisesti liian vaatimattomia. Maailman markkinoilla menestyvät riikinkukot, jotka myyvät mielikuvilla ja lupauksilla, jotka eivät edes välttämättä vastaa ihan täysin todellisuutta. Kuorrutetaan kermalla, ja myydään. Meidän on luovuttava vaatimattomuudesta ja kehuttava ylpeydellä kotimaatamme sekä palveluja. Tuotteet on paketoitava ylitsevuotavilla kehusanoilla myyntikuntoon.  Loppusilaus tulee, kun saamme koulutettua samanaikaisesti osaavia, kansainvälisiä, asiakkaiden tarpeet ymmärtäviä ja intohimoisia supermyyjiä. Opinahjoissa tulee ehdottomasti lisätä myyntikoulutusta toiselta asteelta korkea-asteelle asti.

Yksi suurimmista esteistä maamme menestyksen kannalta on, että rakastamme pyöriä uhkamudassa ja ikävissä uutisissa.  Entäpä, jos kääntäisimme ajattelun toisin päin. Näkisimme uhat mahdollisuuksina. Globaaleissa uhkakuvissa elää aina paikka menestyä – valta, raha ja yritykset työpaikkoineen löytävät uudet kodit erilaisten kriisien yhteydessä. Ne, jotka näkevät uhkakuvissa mahdollisuuksia ovat voittajia. Miksi me Suomena ja ketteränä toimijana emme toimisi juuri näin?

Muutamia esimerkkejä. Talouskriisillä on myös positiivinen kääntöpuolensa. Matalat korot, jos vain raha saadaan liikkeelle, antavat tilaa muulle kulutukselle ja mahdollistavat uudet investoinnit. Jos katsomme Suomen kilpailukykytekijöitä voi vain kysyä, kuka hullu ei investoisi Suomeen.  Lisäksi heikko euro antaa vientiyrityksille polttoainetta ja lisäkilpailuetua globaaleilla markkinoilla.

Suomen maantieteellinen asema, jota joku voisi kuvailla logistisesta näkökulmasta täysin mahdottomaksi umpiperäksi pohjoisessa maankolkassa, ei ole este menestyä.  Sodankylässä käydessäni ymmärsin, että pohjoisimmat perukkamme ovat sijainniltaan loistavia. Lapin ilmatieteen tutkimuskeskuksessa vastaanotetaan dataa useista naparatasateliiteista. Samalla tehdään laajaa kansainvälistä yhteistyötä.  Esimerkiksi yhteistyökumppanit antavat tietojansa ilmaiseksi käyttöön, kun tutkimuskeskus on antanut vastavuoroisesti kaksion kokoisen pläntin laitteille.  Arktisen alueen tutkimuksen ja muun toiminnan kannalta voimme olla helposti johtavassa roolissa maailmalla.  Muita esimerkkejäkin on olemassa kuten datakeskukset ja lentoliikenne. Niiden toiminnan kannalta olemme todellisessa solmupisteessä.

Digitalisaatio ja robotisaatio vievät työpaikkoja, mutta tuovat enemmän mukanaan, jos vain niin haluamme.  Monet halvat maat ovat muuttuneet palkkakustannuksiltaan yhä kalliimmiksi. Se tuo yrityksille uuden päätöstilanteen. Missä tuotteet ja palvelut kannattaa jatkossa tuottaa? Miten hyödynnetään mm. digitalisaatiota, automatisaatiota ja 3D-tulostinteknologiaa yhä enemmän? Silloin Suomi voi nostaa reippaasti kätensä ylös, kuten voi muuten muukin Eurooppa – “tuokaa tuotantoa tänne!”.

Toisaalta, jotta näin kävisi, se vaatii aivan uudenlaista osaamista. Jokainen suomalainen on saanut hyvän peruskoulutuksen. Sen päälle on helppo oppia uutta. Vaatii vain asennetta kyseenalaistaa omaa osaamista joka päivä ja intohimoa oppia uutta. Koulutusjärjestelmässämme tulee olla tarjolla elinikäisen oppimisen uusi malli.

Niin ja sitten kaikkien uhkien äiti Brexit ja euroalueen hajoaminen.  Brexit on käännettävissä EU:n ja näin myös Suomen kannalta mahdollisuudeksi. Se vaatii vain tosiasioiden myöntämistä. Eurooppaa ei kannata viedä liittovaltion suuntaan, ja kaikkia asioita ei kannata säädellä pikkutarkasti. Kaikille osa-alueille ei tarvita myöskään eurooppatasoista säätelyä.  EU:ssa tulee aloittaa strategiatyö, jossa määritellään EU:lle uusi suunta.

Sivusta seuraamalla ei maailmaa valloiteta.  Uhat käännetään mahdollisuuksiksi ottamalla riskejä sekä sietämällä ja myöntämällä epäonnistumisiakin matkan varrella. Ne on otettava, ja niiden kautta voi löytyä jotain sellaista, jota muuten ei olisi tullut oivaltaneeksi.   Tarvitsemme riikinkukkomaista ja hieman röyhkeääkin asennetta maailmalla. Asemat otetaan. Niitä ei kukaan tarjoa tarjottimella.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Sanna Lauslahti

Sanna Lauslahti on kansanedustaja (kok.).


Leave a Comment