Todennäköisyys lienee sixty-fifty

Luen sanomalehteä. Teksti on tuttua: ”Soten lakiluonnos seilaa vastatuulessa.” Vastaavia arviointeja on heitelty jo viikkojen ajan. Kuinka näin voi olla? Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on tehty monen hallituksen toimesta, mutta asiantuntijoita tyydyttävää lopputulosta ei tahdo syntyä.

Vastaus kysymykseen on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Sote on niin laaja, monimutkainen ja poliittisesti sensitiivinen projekti, että sen maaliin saattaminen neljässä vuodessa kaikkia tyydyttävällä tavalla on liki mahdoton tehtävä.

Muutaman selkeän virheen hallitus on valmistelun näkökulmasta toki tehnyt. Ensimmäinen erhe oli päätös vähentää ministereiden määrää. Pääministeri Juha Sipilä haki sillä linjauksella todennäköisesti kokoonpanon kiinteyttä ja ehkä tarkoitus oli myös noukkia pisteitä nuukuutta korostamalla. Mutta kun asiat monimutkaistuvat ja kiire lisääntyy, ministereiden mahdollisuus olla perillä asioista on todella haastavaa. Seurauksena on ollut valmistelun pitkittyminen.

Toinen virhe tapahtui, kun poliittinen avustajakoneisto supistui merkittävästi. Huonosti toiminut valtiosihteerijärjestelmä jouti romukoppaan, mutta sote- ja maakuntauudistus on niin suuri urakka, että jokaisella hallituspuolueella pitäisi olla vähintään kaksi poliittista sihteeriä, jotka keskittyisivät pelkästään soteen ja maakuntauudistukseen.

Kolmas erhe syntyi siitä, että valmistelu on organisoitu huonosti ja riittämättömästi. Nykyhallitusta on moitittu huonosta lainvalmistelusta. Aihe on ikivanha. Kun tulin eduskunnan jäseneksi 1987 käytiin lakien kirjoittamisesta kiivasta keskustelua, ja hyvin samoin argumentein kuin nyt. Lainsäädäntöneuvoksen työ on erittäin vaativaa. Vain juristien pieni vähemmistö osaa kirjoittaa lakeja. Palkka on vaativuustasoon nähden heikko ja parhaimmistoa houkutellaan jatkuvasti yksityisen sektorin palvelukseen. Kirjoittajia on lisäksi aivan liian harvalukuinen joukko. Ja se näkyy jättiprojekteissa.

Suurin ongelma syntyy kuitenkin siitä, että maakuntatasolla uudistus ei ole toistaiseksi kenenkään velvollisuus. Kun ei ole olemassa yhtä ainoaa voimassa olevaa lakia, ei tarvitse tehdä mitään, jos ei kerta kaikkiaan huvita. Lakiehdotuksen mukainen valmisteluorganisaatio pystytetään kuhunkin maakuntaan vasta 1.7.2017. Rahaa on tulossa aivan liian vähän ja ainakin Uusimaa on jo ilmoittanut, että suuren maakunnan sotetilanne ei mitenkään voi olla kunnossa 1.1.2019, jolloin koko homman pitäisi jo pelittää.

Hallitus ei sitouttanut suurimpia kaupunkeja uudistukseen ja on saanut ne vastaansa. Vastahakoisuus on sitä voimakkaampaa, mitä etelämpänä ollaan ja mitä suuremmasta kaupungista on kyse. Sote- ja maakuntauudistus vetää selkeän rajan kuntien ja uuden maakunnan välille. Se kaikki mitä maakunta tekee, siis sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi, elyjen ja te-toimistojen nykytehtävät jne., on kunnilta kielletty. Tämä olisi tullut tiedostaa jo suunnittelun alkuvaiheessa.

Virkamiehenä en ota kantaa maakunta- ja sotelakien poliittiseen sisältöön, mutta sen tämä meneillään oleva projekti hyvin alastomalla tavalla kertoo, että suurten yhteiskunnallisten uudistusten tekeminen yhdessä vaalikaudessa on äärimmäisen vaikeaa. Samoin sotehanke paljastaa hyvin havainnollisesti, että valtion virkahallinnossa ei ymmärretä kuntakentän ajattelutapaa. Ongelmia on toki myös toiseen suuntaan.

Nykäsen Matin kuolematonta aforismia mukaillen sote-onnistumisen todennäköisyys lienee sixty-fifty.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kari Häkämies
Kari Häkämies on Varsinais-Suomen maakuntajohtaja.

Leave a Comment