Timo Soini poistuu voittajana

Timo Soini poistuu kesän jälkeen politiikan aivan terävimmästä ykkösrivistä jättäessään puolueen puheenjohtajuuden. 

Soini poistuu voittajana, kävi kunnallisvaaleissa ja puheenjohtajavaalissa miten tahansa. Monet ovat saattaneet unohtaa, että hän antoi SMP:lle uuden elämän, vei lähes talkootyön voimin puolueensa aina vallankahvaan saakka sekä yhdeksi suurimmaksi eduskuntapuolueeksi. Siihen tarvittiin loistava poliittinen pelisilmä, aito kiinnostus ihmisistä ja iso annos populismia etenkin retoriikan puolella.

Kevään korva toi siis jytkyn, vaikka luopuminen on myös looginen siirto. 20 vuotta ihan minkä tahansa organisaation johdossa on pitkä aika. Matkan varrella kertyy yhä enemmän vihollisia ja uskollisia kannattajia. Perussuomalaisten nopea kasvu on tuonut kipuja, joita Soini on saanut olla sevittämässä. Välit puolueen maahanmuuttofanaatikkoihin, joita Jussi Halla-aho ainakin henkisesti johtaa, ovat ajan mittaan viilenneet.

Poliittisissa analyyseissä usein aliarvioidaan henkilökohtaisia syitä. Ikään kuin kuvitellaan, että ihmiset ovat loppuun saakka ikeniään myöten kiinni vallassa. Unohdetaan, että samalla tavalla kuin ns. tavallisille ihmiselle oma ja perheen arki on tärkeä, niin sitä se on useille huippupoliitikoille. Timo Soini on myös iso mies. On hyvin mahdollista, että hän olisi jatkanut puheenjohtajana, jos hapenottokyky olisi pykälää parempi, mutta turha tätäkään asiaa on enempää spekuloida mutu-tuntumalta.

Tilanne on siis se, että Perussuomalaisten puheenjohtajuutta on kertonut harkitsevansa Halla-aho, Sampo Terho ja myös Jussi Niinistö. Poliitiikan huhuosasto on osannut arvioida, että Halla-ahon mahdollisuuksia ei pidä aliarvioida – toisaalta ei myöskään Soinin henkisen perinnön jatkajien,  joihin Niinistö ja Terho kuuluvat. 

Puolue, joka vaihtaa puheenjohtajaansa, on omanlaisessaan henkisessä tilassa. Jäsenet ajattelevat omilla aivoilllaan, neuvoja otetaan hyvin säästeliäästi vastaan. Kun Soini luopui, on selvä, että suuret otsikot liikkuvat Halla-ahon ympärillä. Hän on omituinen poliittikko, jota valtaosa mediasta inhoaa. Inho lienee molemminpuolista. Eväät ovat olemassa eräänlaiselle Trump-ilmiölle, jos media provosoituu ja syntyy raju vastakkainasettelu. 

Vallankumouksen tekeminen on kuitenkin aina hankalaa. Sellaista tarvitaan, jos Soinin luopuessa myös hänen henkiset perillisensä häviävät. En jaksa uskoa siihen, vaikkei sitä voi poissulkeakaan.

Perussuomalaiset tekevät itsenäisen ratkaisunsa, joka kohoaa kesällä politiikan ykkösaiheeksi. Soini on täysin oikeassa, että tämä kisa kyllä kiinnostaa koko Suomea. 

Jos kesällä maahanmuuttofanaattisten ryhmä kaappaa vallan perussuomalaisissa, aletaan kesäshortsien sijaan kaivaa puolueiden kassasta varoja uusia vaaleja varten. Hallitusohjelma sitoo kokoomusta ja keskustaa eivätkä puolueiden periaateohjelmatkaan ole ihan huvin vuoksi olemassa. Kompromisseja voidaan tehdä vain tiettyyn pisteeseen saakka.

Ja vielä pitää siis muistaa, yksikään PS-poliitikko ei tätä blogia kirjoittaessa ole vielä asettunut ehdolle, ei edes Halla-aho.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Alberto Claramunt
Päätoimittaja
Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja.

Leave a Comment