Tietääkö Väyrynen itsekään mitä haluaa?

Eduskunnassa alkaa tänään europarlamentaarikko Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen käsittely Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Aloitteessa ehdotetaan, että eurojäsenyydestä tulisi järjestää kansanäänestys, jonka ohessa ”kerrotaan avoimesti jäsenyyden tähänastiset vaikutukset ja siihen liittyvät tulevaisuuden uhkat ja riskit”.

Väyrysen näkemys on, että euroalueeseen kuuluminen on aiheuttanut Suomelle taloudellista vahinkoa, työttömyyttä ja julkisen talouden pahan alijäämän. Hän näkee, että Suomi voisi pohjoisena kriisimaana tehdä palveluksen Euroopalle eroamalla ja helpottamalla liian laajaksi paisuneen euroalueen osittaista purkamista.

Asiantuntijoiden mukaan Suomen ero olisi haitallista Suomen taloudelle, ja ”poliittinen pommi, joka järkyttäisi koko Eurooppaa”. Suurin ongelma olisi, miten euromääräisiä sopimuksia, joita esim. julkisen sektorin velkasalkuissa on kymmenien miljardien arvosta, uuden markan aikaan jatkettaisiin, ja mitä tapahtuisi Suomen luottokelpoisuudelle. Eurosta irtautuminen olisi omiaan heikentämään Suomen taloudellisen tilanteen ennustettavuutta, eikä kukaan pysty sanomaan, miten pitkään epävakaus jatkuisi.

Suomen ongelmat ovat suhdanneongelmien sijaan rakenteellisia, eli kyse on siitä, miten pystymme tekemään uudistuksia ja kurinalaisia päätöksiä. Odotettavissa oleva kireämpi rahapolitiikka ja korkeampi maariski merkitsisivät, että yrityksien, kotitalouksien ja todennäköisesti myös valtion ja kuntien maksamat korot nousisivat. Työllisyysvaikutukset heijastelisivat nousevia korkoja ja rahoituskustannusten kasvua, ja kuluttajien kukkaronnyörit kiristyisivät. Voittajia olisi vähän, jos lainkaan.

Suomen talouden ongelmat eivät johdu siis ensisijaisesti niinkään eurosta vaan siitä, että Suomessa ei ole onnistuttu uudistamaan rakenteita yhteisvaluutan oloissa riittävän joustaviksi. Erityisen vahvasti tämä ongelma näkyy palkanmuodostuksen joustavuudessa, jossa olemme Maailman talousfoorumin 140 maan vertailussa viimeisenä eli 140:ntenä. Tämä on seikka, jonka eteen on toimittava omin voimin – mieluiten vielä tämän kevään aikana.

Selvää on myös, että EMU vaatii korjauksia ja rahaliitto on saatava toimimaan paremmin. Sääntöjä on yksinkertaistettava ja niiden toimeenpanoon on saatava ryhtiä. Tahtotila on varmasti viimevuosien aikana kasvanut, mutta järjestelmän kehittämisessä on vielä paljon työtä. Tästä Eurooppa selviää vain yhtenäisenä.

Väyrysen mukaan tärkeintä olisi, että Suomi palauttaisi nopeasti oman kilpailukykynsä, minkä toteutuminen taas edellyttäisi uuden markan aikana rutkasti nykyistä kipeämpää leikkauspolitiikkaa. Seuraava kysymys onkin, kuinka realistisella tasolla Väyrysen juoni kulkee ja minkälaisella poliittisella koneistolla hän unelmoi tavoitteensa saavuttavansa.

Väyrynen ja kansalaisaloitteensa ovat saaneet paljon mediahuomiota – monestakin syystä. Yksi keskustelua herättänyt asia on se, miksi Väyrynen päätti esittää asiansa kansalaisaloitteella, sen sijaan, että olisi tullut eduskuntaan ja edistänyt asiaansa lakialoitteen kautta. Väyrynen on todennut, että kansalaisaloite kerää enemmän julkisuutta kuin kansanedustajan lakialoite, ja kansalaisaloitteen kautta hän saa useita tilaisuuksia tulla kuulluksi mm. valiokuntien kokouksissa.

Tällä hetkellä ei liene kuitenkaan täyttä varmuutta siitä, haluaako Väyrynen aloitteensa edes menevän läpi: esimerkiksi Yle uutisoi tammikuussa, että äänestyksessä kestäisi Väyrysen mukaan liian pitkään. Nyt Väyrynen on sitä mieltä, että hallituksen pitäisi antaa eduskunnalle tiedonanto eurosta eroamiseksi.

Sinnikkyyttä, rohkeutta ja kunnianhimoa voi pitää Väyrysen vahvuuksina, mutta epäselväksi jää kenen joukkueessa hän lopulta pelaa – ja onko hän valmis rakentamaan Suomelle tulevaisuutta, eikä vain haikailemaan menneitä.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Outi Mäkelä
Outi Mäkelä on kansanedustaja (kok.)

Leave a Comment