Tekee mieli oppia

Tällä viikolla on vietetty Vanhustenviikkoa teemalla ”Tekee mieli oppia”. Viikon tilaisuuksissa ja viestinnässä on välittynyt ilahduttava viesti siitä, miten esimerkillisesti suurten ikäluokkien sukupolvi jo nyt laajalti toteuttaa elinikäisen oppimisen ideaa – sillä samalla tunnollisuudella, jolla he muutoinkin ovat elämään suhtautuneet. Voimme vain toivoa, että me nuoremmat sukupolvet olisimme tulevaisuudessa samalla tavalla aktiivisia.

Tarjontaa opiskeluun ja oppimiseen on monenlaista. Erityisen hyvää työtä tekevät kansalaisopistot, joiden laaja ja ajassa elävä kurssitarjonta ansaitsee kiitosta. Kansalaisopistojen järjestämille kursseille osallistumiseen kynnys on myös tehty kaikin puolin matalaksi.

Suomeen on myös jalkautunut Ranskasta alkunsa saanut “kolmannen iän yliopisto” – suomalaisittain ikäihmisten yliopisto. Se on kaikille avointa pohjakoulutuksesta tai ammattitaustasta riippumatta, mutta poikkeaa mm. avoimen yliopiston toiminnasta siten, että kursseilla ei kerätä pisteitä, eikä yliopistossa voi suorittaa tutkintoja. Ajatus on, että koulutus on tieteellisesti ja opetuksellisesti korkeatasoista ja toiminta vaalii akateemista sivistysyliopiston henkeä.

Ikäihmisten yliopisto toimii monin paikoin jo yhteistyössä kansalais- ja työväenopistojen kanssa, ja muutamat vanhainkodit ja palvelutalot ovat nekin ottaneet yliopistotoimintaa oman toimintansa yhteyteen. Tämän toiminnan toivoisi laajenevan niin, että ikäihmisten yliopisto olisi kaikkien saavutettavissa, ainakin sähköisessä muodossa.

Vanhustenviikon viesti on korostanut aktiivisena vanhenemisen hyötyjä, ja sosiaalisen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja syrjäytymisen ehkäisemistä. Viikon aikana on haluttu nostaa esiin se, että osaamisen ja oppimisen tarpeet voivat tulla eteen myös elämäntilanteiden muuttuessa, jolloin oppiminen voi tarkoittaa uusien taitojen omaksumisen lisäksi myös sopeutumista, hyväksymistä ja uusien mahdollisuuksien näkemistä ja löytämistä.

Yhteiskunnan teknistyminen ja tietotekninen kehitys ei ole ikääntyville vain uhka, vaan erityisesti myös mahdollisuus. Vanhusten viikon julistekuvassa 91-vuotias Eeva Laurila esiintyy tabletin kanssa, joka on ollut huonosti liikkuvalle pelastus ja avannut yhteyden ulkomaailmaan ja sosiaaliseen elämään.

Oppimisen ei tarvitse olla reppu selässä koulunkäyntiä, vaan oppiminen, vuorovaikutus ja yhteisöllisyys ovat asioita, joille tulisi myös rakentaa enemmän luontevia tilaisuuksia ja oppimista voisi tapahtua erilaisten jokapäiväisten askareidenkin yhteydessä.

Uutta on mahdollista oppia läpi elämän – vain oppimistavat muuttuvat iän karttuessa. Siinä, missä lapsena oppii seuraamalla elämää ympärillään, eläkeiässä oppiminen luonnistuu parhaiten erilaisten harrastusten ja aktiivisen tekemisen kautta.

Olisi hyvä pohtia myös, miten yhteiskunnassamme voitaisiin hyödyntää eri ikäpolvien vuorovaikutusta oppimisessa – esimerkiksi päiväkotien tai koulujen yhteistyössä ikäihmisten kanssa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Outi Mäkelä
Outi Mäkelä on kansanedustaja (kok.)

Leave a Comment