Tarvitaanko politiikassa johtamiskokemusta?

Kuntavaalit on käyty ja tärkeiden luottamushenkilöpaikkojen täyttö on kiivaana menossa. Myös maan hallitusta on täydennetty kolmella uudella ministerillä.

Nimitysperusteet ovat kummallakin tasolla muuttuneet rajusti viime vuosikymmenten aikana. Kun itse aloitin kaupunginvaltuustossa vuonna 1981, tehtiin omassa ryhmässäni heti selväksi, että kaupunginhallituspaikasta saattoi nähdä päiväunta vasta kolmannella vaalikaudella. Sama asia valkeni eduskunnassa vuonna 1987. Kerrottiin, että parlamentaariseen menoon kuuluu oleellisesti senioriteetti-periaate. Ainakaan kymmeneen vuoteen ei kannattanut haaveilla valiokuntapuheenjohtajuudesta tai muusta tärkeästä. Iäkkäiden kollegojen selän takana me nöösipojat uskalsimme vitsailla seniliteetti-järjestyksestä, mutta nimitysvallankumouksen tekijöiksi meistä ei ollut.

Kokoomuksen sisällä jään mursi edesmennyt Matti Aura. Hän tuli valituksi liikenneministeriksi jo ensimmäisellä vaalikaudellaan. Tosin Matti ei ollut aivan tavallinen poliitikko. Jo hänen isoisänsä oli ollut ministeri ja isä-Teuvo toimi jopa pääministerinä. Matti itse oli seurannut politiikkaa vuosikaudet etujärjestömiehenä, viimeksi Keskuskauppakamarin toimitusjohtajana.

Nykyhallituksessa Anne Berner, Kai Mykkänen ja Antti Häkkänen ovat ensimmäisen kauden kansanedustajia. Heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan ei silti voi mitenkään kiistää, ehdottomia osaajia koko joukko.

Ministeri on ministeriönsä poliittinen johtaja. Konetta pyörittää kansliapäällikkö. Ministerin on hyvä ymmärtää olla puuttumatta käytännön johtamiseen. Aika kannattaa uhrata politiikan substanssiin. Ministeriön virkakunta on taatusti lojaali, kunhan sitä kohtelee oikeudenmukaisesti.

Kunnissa järjestelmä on erilainen. Suurissa kaupungeissa ollaan siirtymässä pormestari-malliin monin paikoin. Tampere aloittaa jo kolmannen kauden, Helsinki on juuri aloittanut ja muutama kaupunki miettii homman järkevyyttä. Pormestari-malli eroaa ministeriydestä ja kunnan perinteisestä luottamushenkilöjärjestelmästä siinä, että on hieman epäselvää, onko pormestari tai apulaispormestari virkamies vai poliitikko. Monet sanovat, että hän on molempia. Aivan, mutta mitä sellainen näkemys tarkoittaa?

Pormestari Timo P. Nieminen johti Tamperetta poliitikon lailla, mutta hänen seuraajansa Anna-Kaisa Ikonen oli enemmän kaupunginjohtaja. Voi tietenkin ajatella, että valittu pormestari itse päättää, millaisen roolin hän ottaa.

Itse olen eri mieltä. Järjestelmän pitää olla sellainen, että kuntalaiset tietävät, mitä he saavat. Olen vahvasti nykyisen kaupunginjohtajuuteen perustuvan systeemin kannattaja. Ja jos pormestari-malli valitaan, tulee säädösten olla sellaisia, että pormestari on enemmän virkamies kuin poliitikko. Se tarkoittaa myös sitä, että hänellä on oltava ylempi korkeakoulututkinto, kielitaitoa ja johtamiskokemusta. Siis ominaisuuksia, joita kuntien luottamushenkilöt vaativat kunnanjohtajaltaan jopa pienissä kunnissa.

Vaativin kriteeri ominaisuuksissa on johtajuus. Voiko ison kaupungin pormestariksi tai apulaispormestariksi tulla joku, jolla ei ole aikaisempaa johtamiskokemusta? Minusta ei, mutta niin vain on käynyt ja näköjään tulee myös tulevaisuudessa käymään.

Onko julkinen taloutemme niin vahva, että se pärjää amatöörijohtajuudella? Sitä kuntalaisten on hyvä kysyä itseltään.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kari Häkämies
Kari Häkämies on Varsinais-Suomen maakuntajohtaja.

Leave a Comment