Syrjivät aatteet pois takaraivoistamme

Populismi on tehnyt läpimurtoja eri puolilla maailmaa. Britannian Brexit-äänestyksen liian suuret lupaukset, Donald Trumpin retoriikka Yhdysvalloissa, Unkarin hallituksen pakolaismuuri, Filippiinien huumekauppiaiden ampumista vaativa presidentti. Esimerkkejä löytyy myös kotimaasta.

Populisti lupaa helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Usein populistissa ehdotuksissa on oikeasti kyse siitä, että nyt tehtävä kiva päätös vain siirtää aitoa ratkaisua myöhemmäksi. Esimerkiksi kuluttamalla rahat nyt voidaan saada aplodeja mutta samalla siirretään velkojen maksu tulevaisuuteen. Populisti myös ruokkii käsitystä siitä, että asiat olivat ennen paremmin, ja uskottelee, että niihin aikoihin voidaan palata.

Toinen ilmiö, joka on noussut pintaan populismin ohella ja kyljessä, on rasismi ja syrjintä. Ei nimittäin ole kovin pitkä matka ajatuksesta, että asiat olivat ennen paremmin, ajatukseen, että nykyiset ongelmat johtuvat muista – muunvärisistä, muunkielisistä, muunuskoisista.

Rasismissa on kysymys yksilön kieltämisestä. Sen sijaan, että tunnustettaisiin jokaisen ihmisen olevan oma, arvokas yksittäinen persoonansa, rasistisessa ajattelutavassa toisia leimataan vain heidän syntyperänsä tai taustansa perusteella.

Rasismi johtaa negatiivisuuden kierteeseen. Ennakkoasenteemme ohjaavat ratkaisevasti havaintojamme maailmasta. Huomaamme ennemmin ne seikat, jotka sopivat yhteen aiempien ajatustemme kanssa – ja näin ennakkokäsityksemme vahvistuvat entisestään. Tällaisia kuplia pitäisi aktiivisesti jokaisen yrittää puhkoa.

Rasismi on ehdottomasti tuomittava ajattelutapa, jonka tuhoisat seuraukset tunnemme historiasta. Rasismin vastustaminen ei tarkoita sitä, että kulttuuritausta, syntyperä tai uskonto olisivat merkityksettömiä tai että niistä ei saisi puhua. Päinvastoin: yhteiskuntamme kaipaa lisää aitoa keskustelua ja kohtaamisia eri kulttuurien ja eri taustoista tulevien välillä.

Syrjinnän ja rasismin vastustaminen tarkoittaa tiivistettynä yhden ajatuksen hyväksymistä: Sellaiset yksilölliset piirteet kuten ihonväri, syntyperä, uskonto tai seksuaalisuus voivat olla identiteettimme kannalta tärkeitä tekijöitä. Ne voivat olla myös omaan yhteisöön liittymisen tapoja. Ne eivät kuitenkaan yksinään määrää, keitä olemme – eivätkä ne saa koskaan rajoittaa, mitä meistä voi tulla.

* * *

Vihapuhe on vielä oma lukunsa. Siinä kehotetaan suoraan tai peitellysti fyysiseen tai henkiseen väkivaltaan toisia ihmisryhmiä kohtaan. Vihapuheen yleistyminen horjuttaa luottamuksen ja turvallisuuden tunteen perusteita sekä hävittää kansalaisten keskinäistä kunnioitusta, joka on ollut Suomen hyvinvoinnin taustatekijänä. Näin vihapuhe repii rikki koko yhteiskuntamme peruskudosta.

Oikeusministeriö julkaisi selvityksen vihapuheesta maaliskuussa 2016. Selvityksen mukaan eräs tyypillinen tapaus on julkisella paikalla tai kulkuneuvossa tapahtuva solvaaminen ja nimittely sen vuoksi, että on toisen näköinen tai puhuu eri kieltä. Joskus vihapuhe ja nimittely kärjistyy fyysiseen loukkaamiseen: tönimistä, läpsäyttelyä, päälle sylkemistä, nyrkiniskuja.

Jokainen voi ymmärtää, että tällaisella kohtelulla on suuri vaikutus sen kohteeksi joutuvan elämään. Yli puolet kyselyyn vastaajista kertoi esimerkiksi välttelevänsä joitakin paikkoja sen vuoksi, että pelkää joutuvansa häirinnän kohteeksi. Vaikutuksissa nousevat esille myös sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen, luottamuksen väheneminen – sekä poliitikoihin että kanssaihmisiin – sekä vaikutukset minäkuvaan, itsevarmuuteen ja jopa mielenterveyteen.

Vihapuhe ja rasismi merkitsevät, että tietyt ihmisryhmät joutuvat elämään ilmapiirissä, jossa avoimesti kiistetään heidän asemansa tasavertaisina yhteisön jäseninä. Tällaista ei voi hyväksyä – ei suoraan sanottuna eikä rivien välissä, ei sananvapauteen vedoten eikä poliittiseksi mielipiteeksi naamioituna.

* * *

Julkisen vallan tehtävänä on turvata oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Siksi olemme opetus- ja kulttuuriministeriössä käynnistäneet toimintaohjelman rasismin ja vihapuheen ehkäisemiseksi ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi. Ministeriön toimiala tavoittaa Suomen kaikki nuoret koulun, opiskelun, taide-, musiikki- tai liikuntaharrastusten, nuorisotyön ja järjestötoiminnan kautta.

Monilukutaitoa ja mediakriittisyyttä korostamalla parannetaan lasten ja nuorten edellytyksiä ymmärtää vaikeita yhteiskunnallisia kysymyksiä ja osallistua keskusteluun niistä ilman ylilyöntejä. Kulttuurien moninaisuus, yhteisöllisyys ja osallisuuden edistäminen otetaan valtionapujen kriteereihin. Kuntien nuorisotoimille avataan erityisavustushaku vihapuheen ehkäisemiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Joukkuelajien Punainen kortti rasismille -hanke otetaan osaksi valtakunnallistettavaa Liikkuva koulu -ohjelmaa.

Rahoitamme nuorisotoimijoiden koulutusta, jotta jokainen lasten ja nuorten kanssa työtä tekevä tietää, miten rasismia ja vihapuhetta ehkäistään ja miten niihin puututaan. Opetushenkilöstöä koulutetaan käymään hankalia keskusteluja muun muassa vihapuheeseen, rasistiseen käytökseen ja radikalisoitumisen signaaleihin liittyen. Opiskelija- ja nuorisojärjestöt kutsutaan mukaan kehittämään toimenpiteitä auttamaan eri taustoista tulevien nuorten ja opiskelijoiden kohtaamisessa. Uskontokuntien dialogia tuetaan.

* * *

Tämän päivän lapset syntyvät maailmaan, joka on erinäköinen kuin oli oman lapsuutemme maailma. Sama pitää paikkansa myös heidän lapsilleen – ja heidän lapsilleen. Maailma muuttuu aina. On luonnollista, että muutokset aiheuttavat epävarmuutta ja huolia. Ne eivät kuitenkaan saa johtaa pelkoon ja vihaan. Lapsillemme ja nuorillemme on annettava elämään sellaiset eväät, joissa monimuotoisuus nähdään rikkautena ja muutos nähdään mahdollisuutena – ja jossa toiseuden kohtaaminen on vuorovaikutuksen ja oppimisen tilanne eikä uhka omalle itselle.

Voimme kouluissa, kirjastoissa, kulttuurilaitoksissa ja -tapahtumissa, nuorisotoiminnassa ja liikunnassa opettaa lapsille ja nuorille näitä arvoja ja niistä nousevia hyviä, avoimia, osallisuutta lisääviä toimintatapoja. Samalla on myös meidän aikuisten velvollisuus näyttää esimerkkiä: meidän on häädettävä syrjivät ja rasistiset aatteet pois omista takaraivoistamme.

Jos joku haluaa olla räväkkä populisti, se olkoon hänen oikeutensa myös politiikassa, mutta jokaisen ihmisen loukkaamatonta arvoa on kunnioitettava, ja meno ei saa päästä luisumaan rasismin, syrjinnän tai vihapuheen puolelle – kuten näyttäisi uhkaavan vaarallisen helposti käyvän.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Sanni Grahn-Laasonen

Sanni Grahn-Laasonen on opetus- ja kulttuuriministeri.


Leave a Comment