Syrjäytyvän nuoren tulevaisuus – onko sitä edes?

Pitkään harmaana pysyneellä talouden taivaalla synkimmät pilvet näyttäisivät olevan väistymässä. Orastavaa talouskasvua on näkyvissä ja työttömyyskin pienenemässä. Emme tosin nykyvauhdilla pääse hallituksen asettamaan tavoitteeseen 72 prosentin työllisyysasteesta, mutta tärkeintä on nyt oikea suunta.

Puhumme paljon työelämän muutoksesta. Muutos ei sinänsä ole mikään uusi asia, sillä työelämä on muuttunut niin kauan kuin työtä on tehty. Uutta on muutoksen vauhti. Digitalisaatio ja tekoäly etenevät ja se hävittää osan nykyisistä työtehtävistä.

Toisaalta on hyvä muistaa, että samanaikaisesti syntyy kokonaan uusia työtehtäviä ja monet nykyisistä töistä tehdään jatkossakin, mutta hieman toisella tavalla. Ne edellyttävät kuitenkin aivan uutta osaamista ja erilaisia taitoja kuin mihin tähän asti on totuttu. Samanaikaisesti kaiken muutoksen keskellä iso osa nykyisestä työstä säilyy melko entisellään. Uusi teknologia tulee silti vaikuttamaan tavalla tai toisella kaikkien jokapäiväiseen työhön.

Muutoksen kielteinen puoli on se, että kaikki eivät pysy tässä nopeassa kehityksessä mukana. Aivan liian moni uhkaa syrjäytyä työelämästä ja aivan liian moni ei koskaan edes pääse siihen kiinni.

Muutoksen kielteinen puoli on se, että kaikki eivät pysy tässä nopeassa kehityksessä mukana.

Suomessa edelleen lähes 20 prosenttia jokaisesta ikäluokasta jää vaille toisen asteen ammatillista tutkintoa tai lukion päästötodistusta. Tilanne on ollut jo pitkään lähes yhtä huono huolimatta siitä, että Suomea yleisesti pidetään koulutuksen ja sivistyksen mallimaana.

Tämä tarkoittaa, että lähes joka viides kadulla vastaantuleva nuori – useammin poika kuin tyttö – kuuluu potentiaalisten väliinputoajien ja syrjäytyvien ryhmään. Mikä on tämän joukon tulevaisuus kun tiedämme, että tulevassa työelämässä tarvitaan aiempaa enemmän uudenlaista osaamista ja vahvaa pohjaa, jonka varaan voi rakentaa uuden oppimisen ja osaamisen laajentamisen?

Koulutusta ja loppututkintoa vailla olevan nuoren riski syrjäytymiseen on huomattavasti suurempi kuin nuoren, jolla on koulutus ja tutkinto. Eikä edes koulutus automaattisesti turvaa nuoren tulevaisuutta.

Voimme vain arvailla syrjäytyneen nuoren hintalapun yhteiskunnalle. Olemme STTK:ssa laskeneet yhden pitkäaikaistyöttömän hinnaksi 600 000 euroa. Syrjäytymisestä aiheutuva kustannus on todella mittava koko kansantaloudelle.

Syrjäytyminen johtaa väistämättä myös yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen, joka taas puolestaan on suotuisa alusta populismin vahvistumiselle ja ääriliikkeiden kasvamiselle. Tästä on useita esimerkkejä Euroopassa.

Ihmiset – ja ennen kaikkea nuoret – tarvitsevat järkevää tekemistä, johon voivat kohdistaa ylimääräisen energian. Jos heille ei pystytä tarjoamaan työtä tai muuta fiksua tekemistä, ylimääräinen energia voi purkautua ei-toivottuihin ja vähemmän järkeviin tekoihin.

Syrjäytyminen johtaa väistämättä myös yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen, joka taas puolestaan on suotuisa alusta populismin vahvistumiselle ja ääriliikkeiden kasvamiselle.

Syrjäytymisen seurauksena monen nuoren unelmat tulevaisuudesta ja usko elämään häviävät. Tilalle tulee näköalattomuus ja toivottomuuden tunne, joka ääritapauksissa johtaa epätoivoisiin tekoihin.

Lähes satavuotiaaksi elänyt isoäitini sanoi jo vuosikymmeniä sitten omaan elämänkokemukseensa pohjaten viisaasti, että ”siitä ei seuraa mitään hyvää, kun nuorilla miehillä ei ole järkevää tekemistä”.

Kuinka viisailta mummoni sanat edelleenkin kuulostavat.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Antti Palola
Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja.

Leave a Comment