Suut auki, sotilaat

Saammeko sotilailtamme parhaan mahdollisen tiedon? Luultavasti emme.

Vanhentuneilla käytänteillämme luomme itsellemme tietovajeen ja asetamme itsemme informaatiokatveeseen, vieläpä kohtalonkysymyksissä.

Sotilastoiminta on salamyhkäistä. Meillä tämä on viety niin pitkälle, että kansakunta kärsii.

Osaavatko päättäjät kysyä sotilailta olennaisimmat kysymykset? Epäillä sopii: Eivät poliitikot ole sotilaita parempia turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita.

Sotilaita tulee rohkaista käyttämään sananvapauttaan nykyistä oleellisesti laajemmin. Valmiutta ja operatiivisia asioita ei ole syytä avata nykyistä enempää, mutta turvallisuuspoliittista keskustelua pitäisi käydä myös todellisten asiantuntijoiden.

Meillä ei ole varaa siihen, että tietävimmät vaikenevat, millään alalla. On yksinkertaisesti tyhmää sulkea suut niiltä, joilla on turvallisuuspolitiikasta eniten annettavaa.

Emme kiellä taideasiantuntijoita osallistumasta taidekeskusteluun. Arvostamme urheiluasiantuntijoiden näkemyksellistä panosta urheilukeskustelussa. Meistä on erinomaista, että talouselämän asiantuntijat kertovat mediassa näkemyksiään talouspolitiikasta.

Miksi tyydymme siihen, että sotilaat eivät puhu turvallisuuspolitiikkaa?

Nyt tilanne on sama kuin jos Suomi osallistuisi hiihdon maailmanmestaruuskisoihin jättäen parhaat hiihtäjänsä kotiin.

Oikeudellisessa mielessä suomalaisilla sotilailla ei ole koskaan ollut niin laaja sananvapaus kuin nykyään.

He vain eivät käytä sitä. Syytä olisi.

Sananvapaus taataan perustuslain toisen luvun 12. pykälässä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11. artiklassa.

Sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä.

Sotilaat eivät oikeudellisessa mielessä, toisin kuin usein uskotaan, juuri poikkea muista virkamiehistä. Sotilaillakin on perusoikeudet.

Sotilailta tulee edellyttää asiallisuutta, kuten kaikilta muiltakin asiantuntijoilta. Sotilaidenkaan puheenvuorot eivät saa loukata virkamiehille asetettua lojaliteettivelvoitetta. Kenenkään sotilaan ei pidä seuraamuksitta puhua esimerkiksi maanpuolustustahtoa murentaen.

Sotilaillakin on oltava oikeus asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaansa, kun siihen aihetta on.

Kukaan ei ole kiinnostunut sotilaiden näkemyksistä heidän pätevyysalueensa ulkopuolisista asioista. Heidän arvionsa kiinnostavat vain koska heillä on oman alansa asiantuntemusta, jota kenelläkään muulla ei ole.

On merkillistä, että kansakunta antaa kaikki yhteiset aseemme sotilaiden käsiin, mutta ei anna heidän esittää vapaasti turvallisuuspoliittisia arvioita.

Nyt turvallisuuspoliittista keskusteluamme hallitsevat tahot, joiden asiantuntemuksesta ei ole ainakaan akateemisia takeita. Terveysasioissa kuulemme koululääketieteen edustajia, emme puoskareita. Turvallisuuspolitiikasta puhuvat meillä nyt muut kuin sotilaat.

Tulos on oleellisesti epärealistisempi kuin mihin yltäisimme, jos turvallisuuspolitiikassakin kuulisimme parhaita asiantuntijoita.

On korkea aika, että sotilaatkin kantavat kortensa turvallisuuspoliittisen keskustelun kekoon ja avaavat suunsa olennaisuuksista kansakunnan hyödyksi.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Matti Wiberg

Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.


Leave a Comment