Surullinen tapaus tämä Joonas Turusen tapaus

Joonas Turunen on kokoomuksen hallitusryhmän ykkösavustaja. Kohta hän on päällikkönä Mehiläisellä. Tästä siirtymästä nousi kohu. Oppositio ja media epäilevät väärinkäytöksiä ja salaisuuksien vuotamista ”veroparatiisissa toimivalle, voittoa tavoittelevalle suuryritykselle”.

Yhteen uutiseen kiteytyy useampi Suomen ongelma. Väännetäänpä rautalangasta.

Suomi on panostanut ja vannoo osaamisen nimeen. Syystä, sillä osaaminen pelastaa hyvinvointivaltion. Tarkemmin sanottuna osaamisen ja pääomien kohtaaminen tavalla, joka synnyttää maailmanmarkkinoita kiinnostavia tuotteita, pelastaa hyvinvointivaltion. Tämän väitteen allekirjoittavat useimmat. Silti nyt haluttaisiin Joonakselle ja hänen kaltaisilleen karenssi, jonka aikana heidän osaamisensa hiipuisi niin, että siitä ei olisi enää merkittävää hyötyä Mehiläiselle tai muullekaan yritykselle. Kummallista ajattelua.

Digitaalisessa ajassa kaikki arvokas syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Mitä enemmän ihmiset siirtyvät työpaikasta toiseen, sitä enemmän syntyy vuorovaikutusta. Meidän olisi syytä kaivata lisää näitä Joonas Turusen kaltaisia siirtymiä, ei vähemmän. Monen iskulause tuntuu tänään olevan ”Siiloilla Suomi nousuun”. Kummallista ajattelua.

Kaliforniassa on laki, joka estää kilpailukieltosopimusten täytäntöönpanon. Suomeksi sanottuna Kaliforniassa ei ole kilpailukieltosopimuksia. Asiantuntija voi tehdä tänään töitä Microsoftille ja siirtyä huomenna halutessaan Applen palvelukseen ilman että kenelläkään on asiaan mitään nokankoputtamista. Useammassa analyysissa tätä on pidetty yhtenä tärkeimmistä syistä Kalifornian menestykseen. Suomessa on nyt käsittelyssä laki, joka tuo kilpailukieltosopimukset yksityisen lisäksi myös julkiselle sektorille. Olemme menossa aivan väärään suuntaan. Kummallista ajattelua.

Kymmeniä työikäisiä ja -kykyisiä kansanedustajia on sopeutumiseläkkeellä. He eivät siis tee työtä. Vaikuttaa siltä, että kansanedustajan on eduskunnan jälkeen hyvin vaikea kuntoutua takaisin työelämään. Sen sijaan että tätä pidettäisiin ongelmana, ongelmana pidetään niitä poliitikkoja, jotka siirtyvät yksityiselle sektorille. Kummallista ajattelua.

Julkisuudessa ollaan laajasti huolissaan siitä, että Joonas Turunen veisi mukanaan sote-salaisuuksia Mehiläiselle. Luulisi että tuon sijaan oltaisiin huolissaan siitä, että noita salaisuuksia ylipäätään on. Itse ainakin olisin huolissani, jos olisi jotain soteen liittyviä salaisuuksia, joita ei olisi kerrottu eduskunnalle tai laajemmin kansalaisille. Kummallista ajattelua.

Suomeen kaivataan sekä ulkomaisia investointeja että yksityisen sektorin työpaikkoja. Samaan aikaan kammoksutaan ja demonisoidaan a) ulkomaisessa omistuksessa olevia yrityksiä, b) yksityisiä yrityksiä ylipäätään ja c) yrityksiä jotka tuottavat voittoa. Vaikuttaa siltä, että Suomessa kaivattaisiin lisää valtio-omisteisia ja tappiollisia yrityksiä, joita voisi edelleen tukiaisin kannustaa pysymään pystyssä. Se jää hiukan epäselväksi, kuka tämän tehottomuuden sirkuksen lopulta kustantaisi. Kummallista ajattelua.

Tämä kaikki ei ole vain nykyisen opposition ja median ongelma. Edellisellä hallituskaudella kummeksuttiin laajasti liikkumista politiikan ja palkansaajaliikkeen välillä. Aivan yhtä kummallista ajattelua tuo kuin tämä nykyinenkin.

Ennen oli paremmin. Kun siirryin sosiaalidemokraattien hallitusryhmän ykkösavustajan paikalta Microsoftille, sitä ei juuri kummeksuttu. Päinvastoin, siitä onniteltiin. Kun kokoomuksen hallitusryhmän ykkösavustaja Velipekka Nummikoski siirtyi Radiolinjan palvelukseen sitä ei juuri kummeksuttu. Päinvastoin, siitä onniteltiin.

Nyt olisi syytä ottaa järki käteen ja epäpolitisoida nämä siirtymät politiikan ja yritysmaailman tai politiikan ja palkansaajaliikkeen välillä. Nuo siirtymät kun ovat hyvästä, eivät pahasta. Noihin siirtymiin kun pitäisi kannustaa, ei jarruttaa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Mikael Jungner

Mikael Jungner on viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja.


One thought on “Surullinen tapaus tämä Joonas Turusen tapaus

Leave a Comment