Suomi tarvitsee 18 prosenttia lisää vientiä

Suomi tarvitsee ainakin yhden uuden kilpailukykysopimusta vastaavan paketin työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Mitä enemmän nousussa oleva protektionismi hidastaa vientimarkkinoittemme kasvua tulevaisuudessa, sitä useampia sopimuksia meidän on sorvattava. Tai sitten tuudittauduttava uskoon, että pienenevät T&K-panokset tuottavat uuden läpimurron nopealla aikataululla.

Suomi tarvitsee 18 prosenttiia lisää vientiä. Se lisää kerrannaisvaikutusten kautta työllisyyttä hallituksen tavoittelemat 100 000 työpaikkaa ja lopettaa julkisen sektorin velkaantumisen.

Tällainen kasvu edellyttää solmitun kilpailukykysopimuksen rinnalle lisää uudistuksia, sillä nyt tehty sopimus ei lisää vientiämme riittävästi eikä vientimarkkinoiden kysyntä kasva tarpeeksi nopeasti.

Uhkana ennemminkin on, että vientikysyntä ei yllä ennustamaamme puolentoista prosentin vuosikasvuun protektionismin vuoksi. Vaikka Donald Trumpin elvytyspuheet tukevat mukavasti globaalin talouden meneillään olevaa piristymistä, se voi helposti sulaa Trumpin kauppapolitiikkaan, Euroopan vaalituloksiin tai Kiinan hiipuvaan elvytysintoon.

Protektionismi vaikuttaa Suomeen kohtaamamme vientikysynnän kautta. Vientikysyntämme puolestaan riippuu vientimaidemme talouskasvusta.

Suomen vientikysynnän kasvu jää toteutumatta vuosikymmenen loppuun saakka, jos protektionismi kasvattaa tulleja tai muita kaupan esteitä yhdeksän prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Arvio perustuu OECD:n (2010) laskelmaan, jonka mukaan jokainen prosenttiyksikkö protektionismia suhteessa talouden kokoon pienentää taloutta 0,66 prosentilla.

Samansuuntainen tulos voidaan laskea myös tuoreen OECD:n (2016) raportin perusteella. Vientikysyntämme kasvu pysähtyy totaalisesti tämän vuosikymmenen loppuun saakka, jos tullit nousevat 30 prosenttia suhteessa nykyiseen tasoon.

Ihan näin pahasti ei ole käymässä. Historiallisesti tullimaksut ovat alentuneet kehittyneissä maissa seitsemän prosenttiyksikköä ja kehittyvissä maissa 20 prosenttiyksikköä suhteessa kaupan arvoon 1980-lukuun verrattuna. Vaikka tullittomat esteet vaikuttavat lisäksi kaupan kehitykseen merkittävästi, vapaakauppa tuskin pakittaa niin paljon, että vientikysyntämme kasvu kokonaan loppuu.

Huonoon suuntaan ollaan kuitenkin menossa. OECD:n (2016) mukaan maailmassa oli voimassa muutamia kymmeniä kauppaa rajoittavia toimia vuonna 2008. Vuoteen 2016 mennessä toimien lukumäärä on noussut 1 200:aan. IMF:n (2016) arvion mukaan jopa neljännes maailmankaupan kasvun hidastumisesta finanssikriisistä alkaen johtuu protektionismin lisääntymisestä.

Protektionismin eteneminen edellyttää meiltä lisää kilpailukykyä parantavia uudistuksia. Vaikka protektionismi ei enää etenisikään, tarvitsemme yhden kilpailukykysopimuksen verran lisää uudistuksia. Mitä enemmän protektionismi vähentää vientikysyntää, sitä enemmän meidän on parannettava kilpailukykyämme uusilla toimilla. Vientikysynnän loppuminen vuosikymmenen loppuun saakka edellyttäisi meiltä kokonaista jopa kahta uutta sopimusta, jos haluamme päästä työllisyystavoitteeseen vientiä ja sitä kautta elintasoa parantamalla.

Työllisyyttähän voi toki parantaa myös työtä jakamalla ja matalimpia palkkoja laskemalla, mutta se ei tee hyvää elintasolle. Tai sitten voimme tuudittautua uskoon, että pienenemässä oleva tutkimus- ja kehittämistoiminta tuottaa viennin pelastavan innovaation.

Kirjoituksen laskelmat ja viitteet perustuvat tutkimukseen Kangasharju, Aki (2016). Protektionismi uhkaa: Kilpailukykysopimus on vasta alkusoittoa. Nordea Markets Working Papers 1/2016.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Aki Kangasharju

Leave a Comment