Suomi – menneiden bisnesmallien ulkoilmamuseo?

Maailma on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana radikaalisti, mutta Suomi tuntuu jäävän globaalin digitaalisen talouden ja uusien markkinainnovaatioiden kelkasta.

Meitä vaivaa populistinen näköalattomuus. Poliittinen vastuuttomuus, yhteistyökyvyttömyys ja saamattomuus aiheuttavat minussa päänkivistystä. Terveessä yhteiskunnassa vallitsee luottamus päätöksentekijöihin. Meillä tilalle on tullut koko yhteiskuntaa rapauttava luottamuspula.

Talouden rakenne ei ole uusiutunut ja monipuolistunut riittävän nopeasti. Lainsäädäntömme on vanhanaikaista ja ponnistaa suunnitelmataloudesta. Elämme vahvasti holhoustaloudessa. Tarvitsemme lisää ostovoimaa ja vähemmän julkisia kustannuksia, yritystoiminnan esteitä ja rajoitteita.

Suuri osa viimeaikaisista menestystarinoista, kuten Uber tai Airbnb, olisi Suomessa ammuttu alas laittomina jo alkumetreillä. Disruptiiviset innovaatiot eivät katoa kieltämällä. Niihin on pakko sopeutua. Tuntuu, että meillä kaikkeen uuteen reagoidaan kysymyksellä ”mikä sääntö tai määräys estää sen toteuttamisen käytännössä?”

Keksintösäätiön, ELYn, Tekesin, Sitran ja Finnveran pitäisi olla uusien yritysten, innovaatioiden tai firmojen kehittämisen dynaamisia moottoreita. Sen sijaan niitä leimaa byrokratia. Mielestäni pääosa näistä organisaatioista tulisi purkaa ja koota ne uudelleen yrityspohjaisiksi toimijoiksi, jotka vievät aktiivisesti uusia innovaatioita eteenpäin tulosnälkä silmissään.

Uberin kaltaisten firmojen laillisuudesta puhuminen on yksi surullinen esimerkki suomalaisesta “kielletään kaikki ja suojellaan monopoleja” -asenteesta. 70-luvulle jääneet toimintamallit ovat halvaannuttaneet taloutemme. Viro taas on ottanut huikeita edistysaskelia digitalisaation ja erilaisen yrittämisen sekä pienyritysten perustamisen tukemisessa.

Kannatan vapaata markkinataloutta, mutta en erillisenä yhteiskunnallisesta vastuunkannosta. Markkinatalous pankkikriiseineen ja vastuuttomine pörssikeinotteluineen on kaikkea muuta kuin tervettä. Suuryritykset vannovat vapaan kilpailun nimiin, mutta niiden käyttämät keinot kertovat aivan muusta – yhtenä esimerkkinä voidaan mainita hissi- ja metsäyhtiöiden kartellit.

Jostakin syystä yrittämisen ja sijoittamisen riskejä ja kustannuksia ollaan surutta siirtämässä työntekijöiden ja veronmaksajien harteille. Ongelmaksi muodostuvat veroparatiisit, jotka mahdollistavat Suomessakin tehdyn tuloksen verottomuuden ja entistä isommat jaot sijoittajille ja johtajille. Vain yhdessä maassa toimivilta pienyrityksiltä verosuunnittelun mahdollisuus puuttuu. Vapaa markkinatalous toimisi todennäköisesti hyvin, jopa loistavasti, jos siihen joskus päästäisiin.

Yhteiskuntamme on pitkälti rakennettu suuryritysten mittakaavaan, ja hallitus on yritysverotuksen linjoissaan suosinut suuria yrityksiä. Meidän on kyettävä luomaan joustavuutta, joka helpottaa pienempien yritysten toimintaa, työllistämismahdollisuuksia ja kasvua. Mielestäni yritysverotusta tulisi tarkastella oikeudenmukaisemmin huomioiden myös pienet ja keskisuuret yritykset, koska ne muodostavat Suomen talouden perustan.

Hallituksen päättämästä yhteisöveron alennuksesta eivät hyötyneet avoimet henkilöyhtiöt eivätkä kommandiittiyhtiöt. Emme saa ummistaa silmiämme pk-yritysten todelliselle potentiaalille ja sen hyödyntämiselle. Tulevaisuuden työpaikat syntyvät pääasiassa pk-sektorille.

Pitää muistaa, että mitä yksinkertaisempi verojärjestelmä on (laaja veropohja, matalat verokannat eikä vähennyksiä), sitä paremmin se mahdollistaa kasvun.

Avoimuus on hyvä periaate, mutta siinäkin on vedettävä raja yksityisyydensuojan suhteen johonkin. Täysi avoimuus ja automaattinen tietojenvaihto verottajalle – ja tarkoituksenmukainen yleisöjulkisuuden suhteen – on mielestäni oikea linja.

Tarvitsemme todellista “työreformia”, jossa aidosti parannetaan työelämän laatua, työolosuhteita ja myös siihen vaikuttavaa esimiestyötä. Suomi voi halutessaan valita nousun tien. Miksi poliitikot eivät uskalla saada rakennemuutosta aikaiseksi? Johtajuutta on myös kyky pistää sopimukset uusiksi. Ministeriöiden tulisi tiivistää yhteistyötään jo asioiden valmisteluvaiheessa. Keskustelemalla, kuuntelemalla ja joukkuepelillä toivoisin itse tämän ja seuraavan hallituksen toimivan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Fatbardhe Hetemaj
Fatbardhe Hetemaj on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu (kok.), certified personal ja team coach.

Leave a Comment