Turvallisuuden hallinto uusiksi

Turvallisuusympäristö on muuttunut radikaalisti. Operatiiviset turvallisuusviranomaiset ovat muuttaneet toimintatapojaan ja organisaatioitaan. Pitäisikö myös ylintä turvallisuushallintoa järjestellä uudestaan? Tarkoitan tällä ministeriöitä ja eduskunnan valiokuntia.

Sisäministeriötä on perinteisesti pidetty turvallisuusministeriönä, koska siellä käsitellään muun muassa poliisiasioita. Se ei kuitenkaan ole ainoa ministeriö, josta turvallisuushallintoa johdetaan. Esimerkiksi valtiovarainministeriön alaisuudessa toimii tulli, joka on merkittävä ja ammattitaitoinen sisäisen turvallisuuden toimija verojen keruun lisäksi. Tullin rikostutkijat ovat saaneet aikaiseksi hyviä tuloksia muun muassa huumerikostorjunnassa, mikä on turvallisuustyötä parhaimmillaan. Oikeusministeriön alaisuudessa ovat muun muassa syyttäjät, vankeinhoidon ammattilaiset ja tuomioistuimet. Ne kaikki ovat oikeusviranomaisen roolin lisäksi mitä merkittävimmässä määrin turvallisuusviranomaisia.

Sisäisestä turvallisuudesta huolehditaan siis sisä-, oikeus- ja valtiovarainministeriössä. Tärkeä ulkoisen turvallisuuden tuottaja on puolustusministeriö. Muuttuneessa maailmassa ja turvallisuusympäristössä sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ei voi enää kaikilta osin erottaa toisistaan. Puhutaan muun muassa ulkoisen turvallisuuden sisäisistä toimijoista, joilla tarkoitetaan esimerkiksi rajavartiostoa ja poliisia. Suomalaisten turvallisuusasioita käsitellään siis neljässä ministeriössä. Saavutetaanko tällä sellaista synergiaetua, jota vaaditaan hallinnon eri sektoreilta?

Eduskunnassa hallintovaliokunta on sisäiseen turvallisuuteen, muun muassa poliisi- ja pelastustoimeen, keskittynyt valiokunta. Puolustusvaliokunta on keskittynyt ulkoiseen turvallisuuteen. Lakivaliokunta vastaavasti käsittelee niin sanottuja kovaan turvallisuuteen liittyviä lakeja, muun muassa rikos-, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöä sekä vastaa muun muassa syyttäjiä, tuomioistuimia ja vankiloita koskevien asioiden käsittelystä. Hallinto- ja lakivaliokunnilla on paljon myös muita, turvallisuuteen liittymättömiä vastuualueita, esimerkiksi kunta- ja kirkollisasioita sekä perhe- ja jäämistöoikeuteen liittyvää lainsäädäntöä. Saavutetaanko tällä sellaista synergiaetua, jota vaaditaan hallinnon eri sektoreilta?

Mielestäni eduskuntaan pitäisi perustaa turvallisuusvaliokunta, joka keskittyisi ja käsittelisi laaja-alaisesti kaikkien turvallisuus- ja oikeusviranomaisten asiat. Näin varmistettaisiin paremmin saumattoman ketjun toimiminen aina alkutoimenpiteet tekevän hätäkeskuksen toiminnasta ketjun viimeiseen lenkkiin eli vankiloihin. Tässä ketjussa olisivat mukana pelastustoimi, rajavartiolaitos, poliisi, tulli, syyttäjät, tuomioistuimet ja ulosotto. Näin voitaisiin varmistaa mm. lainsäädännön yhteensopivuus eri viranomaisten toiminnan välillä ja rahoituksen tasapuolisuus, jottei ”suma seiso” jossain vaiheessa prosessia. Nykyisin haasteita on ilmennyt kyseisten asioiden lisäksi esimerkiksi valmisteltavien tietojärjestelmien yhteensovittamisesta muun muassa poliisin ja syyttäjien välillä eli eri juuri valiokuntien ja ministeriöiden toiminnan rajapinnoissa.

Puolustusvaliokunnan tehtävien lisääminen esittämääni turvallisuusvaliokuntaan ei liene ainakaan toistaiseksi mahdollista, koska uuden valiokunnan työmäärä muodostuisi kohtuuttomaksi. Yhteistyötä kuitenkin pitäisi saumattomasti tehdä, koska yhteistä toimikulttuuria tarvitaan muun muassa kyber- ja hybridiuhkien torjunnassa.

Tiedän eri ministeriöissä pyrittävän eroon ”siiloajattelusta” muun muassa yhdistämällä niiden hallintoa. Mielestäni se ei kuitenkaan riitä, vaan olisi perusteltua perustaa turvallisuusministeriö. Siihen yhdistettäisiin ainakin sisä-, valtiovarain- ja oikeusministeriön turvallisuuteen ja oikeudenhoitoon liittyvät asiat. Se mahdollistaisi kokonaisturvallisuuden ajattelun yhden johdon ja yhteisten asiantuntijoiden alaisuudessa.

Puolustusministeriötä ei liene toiminnallisista ja myöskään poliittisista syistä mahdollista liittää samaa ministeriöön ”kovan” sisäisen turvallisuuden kanssa. Sellainen ei ole kuulunut länsimaiseen kulttuuriin.

Mikäli turvallisuusministeriö perustettaisiin, vaatisi se ehdottomasti tuomioistuinviraston perustamista. Tuomioistuinten on myös ulkoisesti näytettävä riippumattomilta. Sen varmistaisi niiden oma ja itsenäinen virasto, jonka valmistelu on jo hyvällä mallilla oikeusministeriössä.

Haluan korostaa, että ministeriöiden ja eduskunnan virkamiehet tekevät erinomaista työtä ja he ovat huippuammattilaisia. Sen tiedän varmuudella omien kokemuksieni kautta. Muutos kuitenkin mahdollistaisi ammattilaisten osaamisen entistä laaja-alaisemman hyödyntämisen.

Maailma muuttuu ja operatiiviset toimijat muuttavat toimintaansa uusien vaatimusten mukaisiksi. Pitäisikö myös turvallisuushallinnon johdon uudistaa toimintaansa ja johtamisotettaan eikä tuudittautua vanhoihin jo vuosikymmeniä voimassa olleisiin rakenteisiin ja malleihin? Mielestäni pitäisi ja pikaisesti.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kari Tolvanen
Kari Tolvanen on kokoomuksen kansanedustaja.

Leave a Comment