Suomen neuvostovastainen hallitus

Kaikki eduskuntaryhmät esittävät eduskunnassa keskustelualoitetta “ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa”. Keskustelu asiasta on ajankohtaista ja tarpeellista, mutta on tärkeää että viimeaikaisista tuomittavista ja valitettavista tapahtumista riippumatta keskustellaan kaikista ääriliikkeistä: äärioikeistosta, äärivasemmistosta, anarkisteista, ekoterroristeista ja ääri-islamisteista.

Eduskunnan täytyy säilyttää arvovaltansa ja kunnioittaa vallanjako-oppia. Lainsäätäjän ei tule neuvoa järjestysvaltaa tai oikeuslaitosta siinä, kuinka näiden tulee työnsä hoitaa. Suomen vastarintaliike on marginaalinen ryhmä, ja jos eduskunta pitäisi keskustelun jossa nostettaisiin esille vain heidän vastenmielinen ideologiansa ja väkivallantekonsa, marginaaliryhmän merkitystä korostettaisiin tarpeettomasti. Suomen eduskunnan toiminta ei voi olla eikä saa olla minkään ulkopuolisen ryhmittymän ohjailtavissa.

Annan kaiken kunnian tavallisille ihmisille, jotka haluavat osoittaa mieltään rasismia ja väkivaltaa vastaan. Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet demokraattiseen ja rauhanomaiseen parlamentaariseen vaikuttamiseen, jonka yksi tärkeä osa on ehkäistä rasismia ja vahvistaa suomalaisten turvallisuutta. 

Pienen pohdinnan jälkeen olen kuitenkin ymmärtänyt, että mitä peliä mielenosoituksen järjestäjät Helsingissä vaativat viime lauantaina poikki. Hallituspeliä. Hufvudstadsbladetin toimittaja ja vasemmistoaktiivi Mikael Brunila piti yhden mielenosoituksen virallisista puheista. Poliisin arvion mukaan 15 000 ihmiselle. Brunila vaati hallitusta hajotettavaksi ja perussuomalaisia boikotoitavaksi. 

Brunila myös sanoi, että “miltä näyttäisi sellainen antirasistinen ja antifasistinen yhteisymmärrys, joka kieltäytyisi taipumasta nykyhallituksen rasistiseen maahanmuuttopolitiikkaan – sellainen yhteisymmärrys, jonka nojalla suuri osa yhteiskunnasta kieltäytyisi luovuttamasta siirtolaisia maahanmuuttoviranomaisille, suojellen heitä tarpeen mukaan laittomasti […].”

Mikä oli näiden 15 000 ihmisen reaktio kansanvallan halventamiseen ja lainrikkomiseen yllyttämiseen? Puolustivatko he demokratiaa ja kansanvaltaisesti säädettyjä lakeja? Vihellettiinkö Brunilan puhetta poikki?

Kuten Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila kirjoittaa, Brunila keräsi väkijoukolta aplodeja, ja tapahtumajärjestäjä kehui puhetta jälkikäteen “yhdeksi koskettavimmista”.

Katson että Brunila edusti mielenosoituksen virallista linjaa, koska hänen puheensa hyväksyttiin pidettäväksi. Sinänsä hyvää tarkoittavan antirasistisen liikkeen toiminta alkaa muistuttaa yhä enemmän aikaa jolloin “neuvostovastaisia” etsittiin kissojen ja koirien kanssa. “Neuvostovastaiset” haluttiin sulkea pois hallitusvastuusta. Pienikin Neuvostoliittoa koskeva kritiikki saattoi leimata ihmisen.

Brunilan puheenvuoro osoittaa, että varsinaisena kohteena eivät ole uusnatsit, joiden tosiasiallinen poliittinen vaikutusvalta on olematon, vaan hallituksen maahanmuuttopolitiikka. Vihervasemmistoa turhauttaa, että hallitus jossa istuu perussuomalaiset muuttaa perustavanlaatuisesti maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Viimeisenä oljenkortena Brunila kehoittaakin ottamaan käyttöön ulkoparlamentaariset keinot ja päätöksentekijöiden leimaamisen, vanhan kunnon “neuvostovastaisuuden”.

Ilta-Sanomat selvitti vuonna 2013 vihreiden ja ympäristöjärjestö Greenpeacen yhteydet. Useat vihreät aktiivit toimivat myös Greenpeacessa. Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo Tampereen yliopistosta piti tätä ongelmallisena. “Ero muiden puolueiden taustajärjestöihin tulee toimintatavoista, joka Greenpeacella tarkoittaa lakien rikkomista tarvittaessa. – Vihreässä liitossa on mukana aika paljon ihmisiä, jotka täysin hyväksyvät tämänkaltaisen toiminnan, Paloheimo sanoo […]”.

Kun tähän yhdistää vasemmiston Brunilan vaatimuksen “suojella siirtolaisia tarpeen mukaan laittomasti,” niin vihervasemmiston kytkökset vaatisivat kaiketi lisäselvitystä, kuten käytetty termi kuuluu. Greenpeace ei ole ääriliike, mutta en hyväksy valmiutta rikkoa lakia oli kyseessä sitten Greenpeace, antirasistit tai muu toimija. Suhtautumisessa lain rikkomuksiin ei voi valita rusinoita pullasta. Vaatimus lain kunnioittamisesta on esitettävä yhtäläisesti kaikkien puolueiden toimijoille. 

 Mitä Brunilan vaatimuksista ajattelee vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, joka on kirjoittanut kirjan äärioikeistosta yhdessä Brunilan kanssa? Hyväksyykö vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö “lakien rikkomisen tarvittaessa,” jos kyseessä on luonnon- tai eläintensuojelu?

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Simon Elo
Perussuomalaisten kansanedustaja, espoolainen kaupunginvaltuutettu ja parantumaton videopelaaja.

Leave a Comment