Suomen malli toisi sovitteluun työkaluja

Keskustelu Suomen mallista on herättänyt keskustelua valtakunnansovittelijan roolista.  Minkälainen rooli on nyt? Työtaistelulla uhkaava työntekijä- tai työnantajaosapuoli on velvollinen saapumaan sovitteluun. Sovittelija voi myös tiukan paikan tullen antaa sovintoehdotuksen, johon osapuolet ottavat kantaa. Siinä se pähkinänkuoressa lain tasolla onkin. Moni asia perustuukin käytäntöön.

Suomalainen työriitojen sovittelu ei tunne pakkosovintoa, eikä sovittelija voi muutoinkaan sanella osapuolille riidan ratkaisua. Sovittelu perustuu ennen kaikkea siihen, että kriisiin ajautuneet osapuolet tarvitsevat puolueetonta apua ja sovittelija on olemassa sitä varten. Itse sovittelu taas perustuu lähinnä ongelman perkaamiseen, luottamukselliseen avoimeen keskusteluun ja suostutteluun. Taktisia kuvioita tietenkään unohtamatta.

Työriitojen sovittelun tavoitteita ei lakitasolla ole kiinnitetty muihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin kuin työrauhan edistämiseen. Sovintoa ei silti nytkään haeta hinnalla millä hyvänsä. Käytännössä valtakunnansovittelija ottaa huomioon työmarkkinapoliittisen tilanteen ja muiden alojen ratkaisut, myös palkkaratkaisujen yleisen tason. Bulevardilla vältetään ratkaisuja, jotka aiheuttavat ongelmia muille aloille ja sotkevat työmarkkinoiden pelikentän. Mitään velvoitetta tähän ei ole olemassa, vaan tapa perustuu käytäntöön. On järkevää ratkaista riidat niin, etteivät ne aiheuta uusia ongelmia.

Ruotsissa on toisin. Ruotsin Medlingsinstitutetin säännöissä on todettu instituutin erityinen tehtävä niin sanotun palkkanormin vaalimisessa. Palkkanormi taas määräytyy kansainvälisessä kilpailussa olevan sektorin, erityisesti vientisektorin, mukaan. Normi ei koske pelkästään palkkatasoa, vaan myös työvoimakustannuksia laajemmin. Mallilla on yhä enemmistön kannatus, vaikka osa ruotsalaisista ammattiliitoista katsookin, että niiden tulisi saada normia suuremmat palkankorotukset. Mitään muutakaan konkreettista vaihtoehtoa ei toistaiseksi ole Ruotsissa esitetty.

Nyt työmarkkinajärjestöt ovat Suomessa sopineet alustavista linjauksista koskien niin sanottua Suomen mallia. Suomen mallin synnyttämisen tarpeesta on puhuttu jo vuosia, mutta käytännön toteutus on siirtynyt sitä mukaa, kun keskitettyjä palkkasopimuksia on jatkettu. Nyt tarve on käsissä, sillä liittokierros siintää edessä viimeistään vuonna 2017.

Suomen malli vaikuttaa siihen, miten valtakunnansovittelijan toimistossa jatkossa toimitaan. Työmarkkinajärjestöjen kirjauksen mukaan työmarkkinaratkaisuilla tuetaan kansainväliselle kilpailulle alttiiden alojen kilpailukykyä, työllisyyttä, tuottavuuden kehitystä sekä julkisen talouden tasapainoa. Valtakunnansovittelijan tulee sovittelutoimessaan tukea näitä periaatteita.

Kirjaus on yleisellä tasolla ja mallin sisältö tarkentunee myöhemmin. Vielä tällä hetkellä mallin käytännön vaikutuksesta sovitteluun on olemassa osapuoltenkin kesken erilaisia näkemyksiä. Mutta yleiselläkin tasolla olevat sovitut ja kirjatut kiinnekohdat ovat Suomessa uutta.

On hyvä, mikäli työmarkkinoiden osapuolet sopivat menettelytavoista, joita liittokierroksella noudatetaan. Liittokierros tarvitsee jonkinlaista koordinaatiota, jotta se etenisi hallitusti ja työriitoja olisi mahdollisimman vähän. Suomen mallista sopiminen edistää omalta osaltaan työrauhaa, koska yhteiset pelisäännöt piirtävät pelikentälle rajat ja ehkäisevät siten ylilyöntejä, puolin ja toisin. Toki toimiva malli edellyttää, että osapuolet sitoutuvat siihen.

Valtakunnansovittelijalle Suomen mallista sopiminen tuo työkaluja, ei vie niitä. On hyvä, mikäli työriitojen sovittelussa noudatettavat isot periaatteet kiinnittyvät yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Tällä hetkellä sovittelija hahmottelee periaatteet itse oman parhaan ymmärryksensä mukaan.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Minna Helle
Minna Helle on valtakunnansovittelija.

Leave a Comment