Suomalainen työttömyyspolitiikka on julmaa

On monenlaisia työntekijöitä. Yrittäjänä pienessä maahantuontiin ja myyntiin perustuvassa firmassa on törmännyt tähän mennessä lähes kaikkiin mahdollisiin kombinaatioihin. Yleensä jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, niin omistaja-yrittäjälläkin. Silti pitäisi jotenkin saada aikaiseksi sellainen yhdistelmä työntekijöitä, että tulosta saataisiin aikaiseksi, eikä kustannukset ylittäisi kuluja.

Meistä työnantajista jokainen tietää sen, että keskivertotyöntekijä on ehkä juuri ja juuri sen työehtosopimuksen mukaisen palkan arvoinen toisin kuin heikommat työntekijät, joita nykyään valitettavasti tuntuu osuvan kohdalle yhä useammin. He eivät useinkaan ole yhdenkään euron tuntipalkan arvoisia. Joskus jopa ajattelee, että työnantajan tulisi saada heidän työllistämisestään euromääräinen korvaus.

Nyt puhutaan ihmisten tekemän työn arvosta euroissa hänen palkkansa maksajalleen. Heidän ihmisarvonsa on minun silmissäni sama ja universaali. Jos työntekijä ei tuota työllään kuin euron per tunti, on yrittäjän kannalta järjetöntä maksaa enemmän kuin euro per tunti.

Itse olen ollut onnekkaassa asemassa ja saanut työllistää ihmisiä yrittäjän urani aikana välillä enemmän, välillä vähemmän. Tällä hetkellä minulla on töissä työkokeilussa, palkkatuetussa työssä ja ihan ”normaalissa” työsuhteessa olevia ihmisiä. Katson asioideni olevan kohtuullisen hyvällä tolalla, sillä yrityksessäni töitä painavat naiset ovat kaikki ahkeria, innokkaita ja luotettavia. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut.

Rekrytoidessani ihmisiä törmään yhä enemmän tapauksiin, jotka eivät ole palkattavissa töihin oikein mihinkään hintaan. Edes 50 prosentin palkkatuki ei asiaa muuksi muuta. Kutsun näitä ihmisiä ”huokailijoiksi”.

Pelkkä haastateltavan tuoliin istuminen aiheuttaa rasittuneen huokauksen, jonka jälkeen keskustelun edetessä usein huomaa ihmisten olevan täysin vailla käsitystä, mikä työmäärä tarvitaan, jotta saadaan edes se työehtosopimuksen mukainen palkka maksettua. Sitten kun se viimein valkenee, seuraa syvä huokaus.

Monenlaista on yritykseni ovista tullut ja mennyt, mutta yksi yhdistävä tekijä tuntuu löytyvän: kun löydät sen ”kullanarvoisen” työntekijän, ei mene yleensä kauan, kunnes hän jo jatkaa matkaa uusiin tehtäviin, tai aika usein lähtee itse yrittäjäksi. Eikä siinä mitään, on oikeasti hienoa nähdä, kun ihmiset löytävät oman juttunsa ja lähtevät sampoa takomaan.

Viimeisimpien tietojen mukaan Suomessa on noin 214 000 työtöntä ja noin 165 000 piilotyötönta. Näin ollen meillä on maassamme liki 400 000 ihmisen joukko, joille ei ole syystä tai toisesta löytynyt töitä. Epäilen, että tuosta joukosta alle puolet on työkykyisiä, siis sellaisia joiden työpanoksesta joku työnantaja on valmis maksamaan palkkaa. Loput ovat valitettavasti työmarkkinoilla mahdollisuutensa menettäneet. Tämä ei tee heistä huonompia ihmisiä, mutta työntekijöinä heillä ei enää ole arvoa.

Syitä heidän kohtaloonsa on varmasti monia, mutta syy siihen miksi heitä ei ole voitu auttaa on yksinomaan suomalaisen työmarkkinan jäykkyyksissä.

 Jäykkien työmarkkinoiden ihmisen syrjäyttävä vaikutus on julma.

Ammattiyhdistysliike, työnantajajärjestöt ja kulloinenkin maan hallitus ovat kukin vuorollaan olleet heittämässä esteitä näiden ihmisten tielle.

Aito paikallinen sopiminen tulisi ulottaa yrityksiin, jotta ne ihmiset, joilla vielä on annettavaa työmarkkinoilla pääsisivät töihin ja rakentamaan tulevaisuuttaan.

Työnantajana on ollut irvokasta nähdä kuinka suomalainen yhteiskunta kohtelee työttömiään. Työhön täysin kelpaamattomia ihmisiä pompotellaan kurssilta toiselle ja pakotetaan hakemaan töitä yrityksistä jotka heitä ei varmasti ole palkkaamassa.

Ihmisarvoa alentavassa prosessissa ovat olleet mukana vuorollaan kaikki yhteiskunnan toimijat. Kaikkien intressi on ollut oman aseman turvaaminen.

Työttömien kyykytys saa luvan loppua. Pakottamalla, kuulustelemalla ja potkimalla ei synny yhtäkään työpaikkaa enempää.

Tiedän tasan tarkkaan, mikä yrityksen saa palkkaamaan lisätyöntekijöitä: se, että palkan, työajat ja muut ehdot saa vapaasti sopia työntekijän kanssa hänen kykyjensä ja halujensa mukaan liittojen puuttumatta siihen mitenkään. Kaikki muu on haitallista näpertelyä.

 

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Francis McCarron
Francis McCarron on yrittäjä, Lahden kaupunginvaltuutettu ja valtiotieteiden maisteri.

Leave a Comment