Sovittua ei voi enää muuttaa

Työmarkkinakentillä tapahtuu todella koko ajan. Panettelusta huolimatta yhteiskuntasopimuksesta kilpailukykysopimukseksi muuntunut paketti menee kuin meneekin nitisten eteenpäin. Ei ole mikään ihme, että eteneminen tapahtuu nitkuttamalla. Se on poikkeuksellinen heikentäessään palkansaajien palvelussuhteen ehtoja ja siirtäessään työnantajien kuluja työntekijöiden maksettaviksi.

Koko sopimus on jo alkujaan julkisen sektorin työntekijöitä kohtaan epäoikeudenmukainen, koska vain heiltä on tarkoitus leikata lomarahaa 30 prosenttia, mikä aiheuttaa 1,5 prosentin ylimääräisen ansiolaskun verrattuna muihin työntekijäryhmiin. Tähän ei ole talouspoliittisesti eikä vientisektorin kilpailukyvyn kannalta perustetta.

Osana laajaa kokonaisuutta olemme kuitenkin sen valmiita tässä tilanteessa määräaikaisena hyväksymään. Minkäänlaisiin uusiin ratkaisuihin, jotka vielä edelleen heikentäisivät julkisen sektorin tilannetta, emme ole valmiita.

Neuvotteluratkaisun hyväksyessämme hyväksyimme sen kokonaisuutena niin, että sen kaikki osat ovat osa kokonaisratkaisua – eivät pohja uudelle neuvottelukierrokselle. Sopimuskokonaisuus ei ole enää voimassa, jos jotain sen osaa muutetaan.

Kilpailukykysopimusta koskeneen neuvottelutuloksen hyväksymisen jälkeen useat ammattiliitot ovat esittäneet varaumia saavutettuun sopimuskokonaisuuteen ja on alettu keskustella niistä tarkennuksista, jotka vielä ovat tarpeen, jotta nämä voivat hyväksyä kilpailukykysopimuksen omalta osaltaan.

Näkyvimmin esillä on ollut PAM. Eilen kuitenkin sekin lupautui mukaan neuvotteluihin, asettaen joitakin reunaehtoja. Ne ovat kuitenkin aivan samoja, jotka oikeastaan kaikki ammattiliitot ovat jossain vaiheessa ja muodossa ottaneet esille. Nuo ehdot eivät tuo mitään uutta neuvottelupöytiin eivätkä itsessään vaaranna neuvotteluprosessia.

Kilpailukykysopimuksen neuvottelutuloksen jälkeen on oheen tullut pääsopijakeskusjärjestöjen tarkennus siitä, kuinka aivan omana prosessinaan lähdetään rakentamaan sopimusjärjestelmään niin sanottua Suomen mallia. On sovittu, että prosessi käynnistetään kilpailukykysopimuksen syntymisen jälkeen.

Yhteinen tahtotila on, että työmarkkinaratkaisuilla tuetaan jatkossa kansainväliselle kilpailulle alttiiden alojen (niitä ei täsmennetä mitenkään vientiin tai avoimeen sektoriin) kilpailukykyä, pitkäjänteisesti työllisyyttä, tuottavuuden kehitystä sekä julkisen talouden tasapainoa.

Noiden kirjausten pohjalta voidaan jatkaa neuvotteluja ns. Suomen palkanmuodostusmallista. Ne neuvottelut kannattaa suosiolla siirtää vuoden 2017 puolelle ja keskittyä tänä vuonna kilpailukykysopimuksen aikaan saamiseen ja sen toimeen panoon. Vasta kun tuo on kunnossa, on Suomen malliin liittyvien taistelujen aika.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olli Luukkainen
Olli Luukkainen on Opettajien ammattijärjestön (OAJ) puheenjohtaja.

Leave a Comment