Sopimus on kädenojennus työttömälle

Viikon verran kestänyt odotus päättyi tällä erää helpotukseen, kun SAK antoi alustavan hyväksyntänsä työmarkkinaosapuolten neuvottelutuloksen yhteiskuntasopimuksesta. Vaikka hyväksyntä oli alustava ja sisälsi ehtoja, asioiden neuvottelemiselle työehtosopimuksiin on nyt hyvät lähtökohdat.

Kiitos ja kumarrus jo tässä vaiheessa niille liitoille, jotka ovat hyväksyneet sopimuksen. Pienelle maalle sopimisen tie on paras tie. Tässä taloustilanteessa maamme kaipaa vakautta, ei lakkoja heiluttelemaan taloutta ja lisäämään työttömyyttä. Sopimuksen hyväksyminen on tärkeä osoitus sadoille tuhansille ilman työtä oleville, että heistä välitetään. Kaiken kinaamisen keskellä on tärkeää muistaa, että juuri työttömien hyväksi tätä sopimusta on pyritty rakentamaan.

Yhteiskuntasopimus tulee tarpeeseen. Se vahvistaa kustannuskilpailukykyämme. Kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen on keino luoda uutta työtä keskipitkällä tähtäimellä. Vaihtoehdot ovat olleet vähissä. Työpaikkakatomme on kiistaton. Vertailtaessa kanssamme kilpailevien maiden yksikkötyökustannuksia olemme alakynnessä. Kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen ei pelkästään riitä. Selvää on, että kilpailukyvyn muitakin elementtejä tarvitsee vahvistaa.

Olen halunnut uskoa, että Suomi on sopimisen yhteiskunta. Viime viikolla usko alkoi loppua. Osalle työmarkkinajärjestöjä tuntui olevan todellisuuden taju kunnolla hukassa. Ymmärryksen puutetta siitä, että maailma ympärillämme on radikaalisti muuttunut ja Suomi ei ole irrallinen saareke. Suomalaisen työn vaarantaa juuri se, että pidämme jääräpäisesti kiinni vanhoista toimintamalleista ja eduista.

Nimittäin jo 1990-luvulta on ollut tiedossa, että euroaikana ainoa keino kustannuskilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi on sisäinen devalvaatio. Valuutta-ase ei ole meidän omissa käsissämme euroaikana. Nyt alkoi olla viimeinen hetki osoittaa, että neuvottelujärjestelmän kautta pystytään tekemään myös sellainen ratkaisu, joka ei heikennä suomalaisen työn kustannuskilpailukykyä vaan vahvistaa sitä.

Pistettä yhteiskuntasopimuksen tarinalle ei ole vielä saatu. Lähikuukaudet näyttävät, onko kriisitietoisuus myös liittotasolla riittävä. Suomen ja suomalaisten edun puolesta todella toivon, että näin on. Julkisten ja hyvinvointialojen JHL-liitto näytti hyväksynnällään jo esimerkkiä ja ansaitsee siitä kiitokset. Sopimisen tien avulla sisäinen devalvaatio kohdentuu tasapuolisemmin kuin se olisi tapahtunut hallituksen omissa käsissä olevilla keinoilla. Hyvä näin.

Hallitusohjelmassa alun perin ajateltu yhteiskuntasopimus oli ”Plan A”, jolla tavoiteltiin nyt syntynyttä pakettia huomattavasti vaikuttavampaa ja pidemmälle menevää parannusta kustannuskilpailukykyyn, työllisyyteen ja sitä kautta julkiseen talouteen. Hallitusohjelman ”Plan B” oli ehdollisten lisätoimien paketti, jossa oli mm. vajaa miljardi uusia menoleikkauksia. Elokuun kariutuneen YKS-kierroksen jälkeen luonnostellut kilpailukykytoimet eli ns. pakkolait olivat sitten ”Plan C”. Ne on nyt siivottu pöydältä, koska keskusjärjestöt ovat saaneet aikaan neuvottelutuloksen.

Entä ylimääräinen veronkevennys ja ”lisätoimien” peruuttaminen, jotka ovat hiertäneet erityisesti PAM-liittoa, ja joihin myös SAK viittasi tämänpäiväisessä päätöksessään? Hallitusohjelmassa yhteiskuntasopimuksen myötäjäiseksi luvattu miljardin ylimääräinen tuloveronkevennys on tavoiteltava asia. Lisäsäästöjen peruminen on myös tavoite, jota moni kannattaa. Lisäsäästöt nimittäin kohdistuisivat jo nyt säästöjen kohteiksi joutuneisiin ihmisryhmiin. Mutta aivan kuten pääministeri on tuonut esiin, on nähtävä, mitä lopulta saadaan aikaan syntyneellä neuvottelutuloksella. Säästöjen peruuttaminen ja veronkevennys ovat olleet ehdollisia sille, että riittävän kattava ja vaikuttava sopimus toteutuu. Tämä on, kuten valtiovarainministeri Stubb totesi sen, että työmarkkinajärjestöjen asia on saada sopimuksesta riittävän kattava ja vaikuttava. Tästä on helppo olla samaa mieltä, ja toivonkin työmarkkinajärjestöille ja liitoille nyt isänmaan ja ihmisten edun asettamista etusijalle.

Työmarkkinajärjestöjen yhteiskuntasopimuspäätös kirpaisee yksilötasolta katsoen. Toisaalta paikallinen sopiminen esimerkiksi työajoista on myös työntekijän etu, jossa voi yhdistää toisiinsa työntekijän toiveet ja työnantajan tarpeet. Paikallinen sopiminen mahdollistaa työpaikkojen säilymisen ja uusien syntymisen. Myös se on välttämätön osa kokonaisuutta. Yhteiskuntasopimus mahdollistaa talouden ja työpaikkojen kasvukäänteen perustan. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan uutta Suomea. Suomea, jossa työtä on kaikille työhalukkaille.

 

ps. Yrittäjät eivät ole työmarkkinaneuvottelupöytiin mahtuneet, vaikka heidän roolinsa tulee entisestään vahvistumaan työllistäjinä. Mielestäni yrittäjät pitäisi saada tasavertaisena neuvottelukumppanina mukaan neuvottelupöytiin.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Sanna Lauslahti

Sanna Lauslahti on kansanedustaja (kok.).


Leave a Comment