Rauhanturvaajat ansaitsevat päättäjien huomion

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60-vuotta siitä, kun Suomi lähetti ensimmäiset rauhanturvaajat palvelemaan Yhdistyneiden kansakuntien joukoissa. Vuoden 1956 talvella 250 vapaaehtoista, pääosin reserviläistä, lähti odottavin mielin kohti Lähi-itää ja Suezia. Joukon tehtävänä oli YK:n päätöslauselmien mukaisesti valvoa vieraiden sotilasjoukkojen poistuminen Egyptistä sekä perustaa loitontamisvyöhyke keskelle rintamaa.

1990-luvulla YK:n rooli rauhanturvaamisorganisaationa joutui koetukselle. Konfliktit muuttuivat perinteisistä valtioiden välisistä sodista valtioiden sisäisiksi hajoamissodiksi ja etnisiksi puhdistuksiksi. Rauhanturvaajat lähetettiin usein heikosti varustettuina ja vanhentunein käytännöin keskelle veristä sotaa. Konfliktien osapuolet eivät pitäneet kansainvälisiä joukkoja puolueettomina, vaan yhtenä sodan osapuolena. Somalia, Sarajevo, Ruanda ja Srebrenica ovat nimiä, jotka antoivat 1990-luvulle lisänimen ”rauhanturvaamisen musta vuosikymmen”. Rauhanturvaamisesta oli tullut kriisinhallintaa.

Pienten konfliktien määrä maailmassa on sittemmin kasvanut räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä YK:lla on käynnissä 16 operaatioita ja rauhanturvaajien määrä on noussut 90-luvun noin kymmenestä tuhannesta yli 100 000 henkilöön. Tämän lisäksi käynnissä on YK:n valtuuttamia EU:n ja Naton operaatioita.

Samaan aikaan rauhanturvaamistehtävät ovat muuttuneet yhä vaativimmiksi ja monimuotoisimmiksi. Enää rauhanturvaaminen ei tarkoita vain isojen joukko-osastojen lähettämistä konfliktialueille. Rinnalle ovat tulleet pienet ja älykkäät operaatiot, kuten Malin, Somalian ja Irakin koulutusoperaatiot, joissa Suomikin on mukana. Näissä operaatioissa keskitytään antamaan maan omille joukoille osaaminen ja kyky huolehtia alueen turvallisuudesta.

Suomi on osallistunut kuluneiden vuosikymmenten aikana yli 40 rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioon. Yhteensä yli 45 000 suomalaista on palvellut rauhanturvaajana kriisialueilla. Suomi poikkeaa monesta muusta läntisestä valtiosta siinä, että merkittävä osa rauhanturvaajistamme on vapaaehtoisia reserviläisiä. He ovat saaneet hyvän sotilaallisen koulutuksen. Lisäksi heillä on tukenaan oma siviilikoulutuksen tuoma ammattitaito. Kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin osallistuminen on tärkeä osa kansainvälistä vastuunkantoa ja se myös vahvistaa kansallista puolustuskykyämme. Vaativissa olosuhteissa toimiminen on tuonut vahvaa osaamista henkilöstölle ja testannut puolustusvoimien osaamista sekä käytössä olevia järjestelmiä.

Suomella on parhaillaan maailmalla noin 540 henkilöä kriisinhallintatehtävissä ja 99 henkilöä siviilikriisinhallintatehtävien parissa. Eniten suomalaisia on YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa, missä lisäpainetta luo Syyrian sota. Tämän lisäksi olemme siirtäneet resursseja Afganistanista Pohjois-Irakissa tapahtuvaan kansainväliseen koulutustehtävään, jonka tavoitteena on kouluttaa Kurdistanin autonomisen alueen Peshmerga-joukkoja.

Nykypäivänä rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan rinnalla korostuu vahvasti siviilikriisinhallinta, joka on yksi EU:n painopisteistä. Välilukuun suhteutettuna EU-maista Suomi lähettää operaatioihin eniten asiantuntijoita. Asiantuntijamme tukevat heikkojen yhteiskuntien keskeisimpien toimintojen jälleenrakentamista. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeuslaitosten, rajavartioinnin, tullilaitosten sekä poliisi- ja muun hallinnon kehittäminen. Siviilikriisinhallinta-organisaation alaisena toimivat myös ETYJ:in tulitaukotarkkailijat, joiden rooli on merkittävä esimerkiksi Itä-Ukrainassa.

Suomi on vuosien varrella osallistunut kokoaan suuremmalla tavalla rauhanturvaamiseen. Emme kuitenkaan aina voi olla jokaisessa maailman kolkassa, vaan on myös pohdittava, miten rajalliset resurssimme kohdennetaan. Viime vuosina tehty operaatioiden fokusointi onkin selkeyttänyt Suomen osallistumista rauhanturvatoimintaan.

Selkeät suuntaviivat ovat paitsi operatiivisesti järkeviä, mutta myös välttämättömiä, jotta voimme varmistaa, että tukea tarvitsevat kriisinhallintaveteraanit todella saavat kaiken ansaitsemansa avun ja tuen. Tuen varmistaminen on vähintä, mitä voimme tehdä, sillä rauhanturvaajat, jos jotkut, ovat todella laittaneet itsensä likoon vakaamman ja paremman maailman puolesta.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Jaana Pelkonen

Jaana Pelkonen on kansanedustaja (kok.).


Leave a Comment