Rakkaudesta kaupunkikulttuuriin

Rakastan kulttuuria; vangitsevia kirjoja, teatterin hämyä, hyvää musiikkielämystä, iloa tuovaa lastenkulttuuria. Kaupunginjohtajankin roolissa kulttuuri on vallannut sydämeni. Tulevaisuuden kaupungissa sillä on yhä keskeisempi ja myös uusia muotoja saava merkitys.

Tampereen, Helsingin, Turun ja monen muun kaupungin kulttuuritarjonnan kivijalkana ovat edelleen vahvat kulttuurilaitokset ja toimijat, mutta kaupungit vilisevät myös uusia rentoja tapahtumia. Ihmiset tapaavat toisiaan kaduilla, yllättävissä tapahtumissa ilman aikatauluja ja rutiineja. Ratkaisevaa eivät ole tilat tai instituutiot vaan iloinen tunnelma.

Ravintolapäivä. Pop-up kahvilat. Taiteiden yö. Tapahtumien yö. Siivouspäivä. Street Party. Parkour. Kaupunginosien kirppispäivät. Väliaikaiset tilat. Mikä näitä ilmiöitä yhdistää? Ne ovat uutta kaupunkikulttuuria, jota kaupunkilaiset tuottavat omaehtoisesti. Ne ovat yhteisöllistä kulttuuria, joka luo kaupunkeihin identiteettiä, hauskaa yllättävyyttä ja uudenlaista vetovoimaa.

Tampereella valmistellaan vanhan Lielahden tehdasalueen muuttamista asuinalueeksi. Uusi Hiedanrannan kaupunginosa toteutuu vasta vuosien päästä, mutta alue on jo nyt vilkkaassa käytössä. ”Väliaikainen Hiedanranta” on houkutellut käsityöläisiä, yrittäjiä ja kulttuuritapahtumia vanhoihin tehtaan ja kartanon rakennuksiin. Kesätapahtumaan osallistui tuhansia tamperelaisia ja paikka on saanut aivan omanlaisensa hengen.

Tämä on yksi esimerkki uudesta kaupunkikulttuurista, jossa sisällön tuottavat kaupunkilaiset, yhteisöt ja yritykset. Kaupungin rooli on paljolti vain mahdollistaja ja koordinaattori. Se mitä kaupungilta eniten odotetaan, on kynnysten madaltaminen tai poistaminen kokonaan.

Kaupungin byrokratia voi halutessaan tehokkaasti estää uuden kaupunkikulttuurin vaatimalla lupia, sulkemalla ovia ja nostamalla hintoja. Mutta kaupunki voi myös heittäytyä uuden kaupunkikulttuurin kätilöksi ja kumppaniksi avaamalla ovia, luottamalla ihmisiin ja suostumalla yhteistyöhön.

Uusi kaupunkikulttuuri voi uudistaa myös vanhaa kaupunkikulttuuria. Museot, teatterit ja orkesterit löytävät uutta yleisöä kaduilta ja toreilta.  Tampereella ihmiset ovat ihastuneet, kun Filharmonia on järjestänyt avoimia puistokonsertteja. Äskettäin järjestetyt Tieteen Päivät veti Tampere-talon täyteen kaupunkilaisia. Vuoreksen kaupunginosan asukkaat nauttivat jatkuvasta taidenäyttelystä, sillä ympäristötaidetta löytyy asuintalojen rappukäytävistä ja katujen varsilta. Helsingissä taloyhtiöt ovat innostuneet teettämään muraaleja kokonaisten kerrostalojen seiniin.

Uusi kaupunkikulttuuri on merkittävä lisä kaupunkien vetovoimaan. Nuoret aikuiset muuttavat sinne, missä tapahtuu ja on hauskaa. Monet osaamisalojen ja luovien alojen yritykset seuraavat perässä. Myös turistit nauttivat spontaaneista tapahtumista. Pelkkä kaunis arkkitehtuuri ei riitä, matkailijat haluavat kokea kaupungin hengen ja päästä osalliseksi kaupunkilaisten elämänmenosta.

Myös uusi kaupunkikulttuuri saa vähitellen vakiintuneita muotoja ja osa siitä institutionaalistuu tai kaupallistuu. Pienistä ja spontaaneista katufestivaaleista, kuten Block Party ja Flow Festival on kasvanut jättimäisiä kesätapahtumia. Vapaaehtoisesti pyöritetyistä katukeittiöistä voi kasvaa menestyviä katuruokayrityksiä. Löylyn rakentaminen osoittaa, miten uuteen kaupunkikulttuuriin voidaan investoida markkinaehtoisesti.

Tulevaisuuden kaupunkikulttuuri onkin elävä sekoitus alhaalta nousevaa spontaanisuutta, perinteisten taidelaitosten korkeakulttuuria ja myös kaupallisesti menestyviä kulttuurikonsepteja. Ne kaikki luovat kaupungin hengen.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Anna-Kaisa Ikonen

Anna-Kaisa Ikonen on Tampereen pormestari.


Leave a Comment