Rakennuspuita valinnanvapausmalliksi

Tuore valinnanvapausraportti on professori Mats Brommelsin työryhmältä hyvää työtä ja pohja jatkotyölle. Valinnanvapaus ottaa askelia eteenpäin ja ohjaa hallintohimmeleihin eksynyttä sotea olennaiseen eli ihmisiin ja palveluihin. Esitetystä neljästä mallista en ottaisi suoraan yhtään täysin sellaisenaan. Esityksestä on käytävä perusteellinen keskustelu ja sen pohjalta luotava Suomen malli.

Vierailtuani viime eduskuntakaudella Ruotsissa johtamani valtiovarainvaliokunnan jaoston kanssa pääsimme tutustumaan Ruotsin valinnanvapauslainsäädäntöön ja vakuutuin, että Suomen kannattaa ottaa osaksi sote-uudistusta Ruotsin mallin parhaat palat. Kirjoitin ehdotuksesta ensimmäistä kertaa Helsingin Sanomissa kesäkuussa 2012.

Muut pohjoismaat ovat luoneet lääkärilähtöisiä valinnanvapausmalleja, mutta Suomen mallin on oltava moniammatillinen. Henkilöstön työnjakomuutokset ovat meillä pidemmällä kuin muualla ja tätä muutosta on vauhditettava. Sote-uudistuksen yksi onnistumisen edellytys on se, kuinka hyvin hyödynnämme koko korkeasti koulutetun sote-henkilöstön osaamisen.

Valinnanvapausmallin on oltava sellainen, että se ei betonoi olemassa olevaa. Ydinidea on se, että valinnanvapaus muokkaa ihmisen näkökulmasta rakenteita ja toimintatapoja sekä vauhdittaa uudistumista ja uusia innovaatioita palveluja tarvitsevan ihmisen parhaaksi kustannustehokkuutta unohtamatta.

Sote-uudistuksessa on toteuttava tiedon integraatio ja eri toimijoiden verkostoituminen niin, että palvelut integroidaan ihmisen ympärille tarpeen mukaan. Näin palveluja ei enää tulevaisuudessa nähdä mekaanisesti raskaina rakenteita ja seininä. On olennaista ymmärtää, että digitalisaatio ja esimerkiksi erilaiset mobiilipalvelut ovat mullistava mahdollisuus ja ne on hyödynnettävä täysimääräisesti.

Tavoitteena on saada kaikki voimavarat käyttöön ja siksi palvelun tuottajilta ei tule vaatia isoja investointeja. Yhden henkilön yrityksen, toimivan järjestön, mittavan julkisen osaamisen tai erilaisten hoivaideoiden luomiseen keskittyvän erikoistuneen hoivayrityksen sekä uusien toimijoiden on päästävä tasaveroisesti mukaan.

Valinnanvapauslain säätäminen tarkoittaa sitä, että julkinen valta määrittelee valittavissa olevat palvelut, ehdot ja laatukriteerit, joita noudattavat julkiset, yritykset sekä kolmannen sektorin toimijat voivat toimia yhdenvertaisesti palveluntuottajana. Korvausten taso ja sitä kautta kustannusten kokonaismäärä ovat maksajan eli julkisen vallan, päätettävissä ja säädettävissä.

Valinnan palveluntuottajista siis hoitopaikasta ja mahdollisuuksien mukaan henkilöstä tekee palveluja käyttävä ihminen ja julkinen veroraha seuraa ihmisen mukana. Palvelun käyttäjän asiakasmaksut ja siten ihmiselle palvelun hinta ovat sama riippumatta palveluntuottajasta. Näin kilpailutekijäksi muodostuu hinnan sijaan hoidon laatu ja hoitoon pääsy.

Valinta on voitava tehdä riittävän usein, jotta valinta toimii aitona palautemekanismina palveluiden laadusta. Palvelun tuottajat eivät voi valita asiakkaitaan, mutta voivat määrittää hoitamansa asiakkaiden määrän. Ratkaisevaa on, että valinnanvapauslainsäädäntö ja sen osana säädetty rahoitus sekä korvausjärjestelmä kannustaa hoitamaan laadukkaasti ja ennaltaehkäisevästi. Järjestelmää ei pidä virittää luomaan suoritteita vaan edistämään vaikuttavuutta.

Ihmisen valitessa ja vaihtaessa palveluntuottajaa on tiedon liikuttava mukana saumattomasti. Palveluiden rahoituksen on oltava selkeää ja osaoptimointia purkavaa. Olemassa olevia järjestelmiä, kuten Kansaneläkelaitosta, on viisasta hyödyntää rahavirtojen ohjaamisessa.

Palvelun tarjoajille on luotava lakisääteinen raportointivelvollisuus. Palveluiden laadun, saatavuuden ja kansalaisten tiedonsaannin turvaamiseksi on oltava helposti saatavilla ja vertailtavissa olevaa valtakunnallista tietoa vaihtoehtoisista palvelun tuottajista, asiakastyytyväisyydestä, odotusajoista, palvelujen sisällöstä ja laadusta sekä hoitotuloksista.

Valinnanvapaus on säädettävä koko maan kattavaksi. Palvelujen järjestäjälle on säädettävä lakisääteinen velvoite tarjota valinnanmahdollisuuksia. Valinnanvapaus on ihmiselle oikeus ja mahdollisuus, ei velvoite. Järjestäjän on osoitettava palveluntuottaja, mikäli valintaa ei haluta tehdä. Lisäksi on tuettava ja tarjottava uudistettua palveluohjausta ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Jotta ihmisillä on aitoa valinnanvaraa, palveluntuottajien tasapuoliset toimintaedellytyksen täytyy turvata ja omistuspohjasta riippumatta. Toimintaa ohjaavien lakien, laatukriteerien, valvonnan, viranomaiskäytäntöjen ja hankintasääntöjen on oltava samat kaikille.

Ihmisten valinnanvapauden ydin on nykyistä nopeampi ja yhdenvertainen pääsy palveluihin sekä palveluiden laadun parantuminen. Valinnanvapauden laajentaminen on loikka pois järjestelmäkeskeisyydestä kohti ihmisten osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa käyttämiinsä palveluihin yhdenvertaisesti riippumatta rahapussin paksuudesta. Esimerkiksi terveyskeskusjonoissa viikkotolkulla odottavat eläkeläiset, lapsiperheet ja työttömät on irvikuva tasavertaisesti terveyspolitiikasta, johon on saatava muutos. Siksi sote-uudistus on tehtävä ja sen osana Suomeen sopiva oma valinnanvapausmalli.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Sari Sarkomaa
Sari Sarkomaa on helsinkiläinen kansanedustaja (kok) ja valtionvarainvaliokunnan sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen.

Leave a Comment