Rahat pois Brexit-briteiltä

Jos joku edelleen kuvittelee, että Brexit etenee sopuisasti ja hallitusti, hän on väärässä. Brexit-neuvottelut ovat ajautuneet kaaokseen ennen kuin ne ovat edes alkaneet.

Britannian pääministeri Theresa May ja EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tapasivat viime viikolla, ja läsnäolijoiden kuvausten perusteella tapaaminen sujui ”huonosti, erittäin huonosti”.

May haluaa neuvotella samaan aikaan sekä Britannian EU-erosta että Britannian ja EU:n tulevasta suhteesta. Juncker ei tähän suostu. Hänen mielestään ensin sovitaan eron ehdot ja vasta sitten tuleva suhde.

Kyse ei ole vain periaatteesta, vaan rahasta. Brexitin hinta näet riippuu neuvottelujärjestyksestä. EU:n jäsenenä Britannia on luvannut maksaa EU-budjettiin rahaa, jota käytetään ympäri Eurooppaa rautateihin, maataloustukiin, eläkkeisiin, purojen siivoamiseen, nettiyhteyksien rakentamiseen ja ties mihin.

Bryssel haluaa, että ennen lähtöä Britannia maksaa osuutensa, jonka maksamiseen se on unionin jäsenenä sitoutunut. Brysselin mielestä Britannia on velkaa EU:lle sata miljardia euroa. ”Britannian sitoumuksia koskevat laskelmat perustuvat objektiiviseen ja vahvistettuun tietoon”, se toteaa. Brysselin mielestä hinta pitää tietää, ennen kuin aletaan puhua tulevaisuuden suhteesta.

Britannia sanoo, ettei se maksa. Sen mielestä sen maksettavaksi jää nolla euroa tai korkeintaan “matalia kymmeniä” miljardeja. Näkemyseroksi jää siis noin 80 miljardia.

Suomessa hallitus ei ole esittänyt briteille vaatimuksia. Se on ainoastaan linjannut, että koska EU-budjetti kutistuu Brexitin jälkeen, EU:n pitää leikata menoja.

Hallitus haluaa, että EU:n ja Britannian suhde jatkuu ”sovinnollisena ja hyvähenkisenä jossa ei lähdetä tekemään rankaisua eikä kostoa, vaan muodostetaan toimiva suhde Ison-Britannian kanssa”. Näin sanoo EU-vastainen eurooppaministeri Sampo Terho (ps).

Vastauksen voi tulkita niin, että EU:n tulee antaa neuvotteluissa periksi riittävästi, jotta kauppa säilyy vapaana. Sen sijaan siitä ei käy ilmi, mitä Suomi käytännössä vaatii Britannialta. Haluaako Suomi, että britit maksavat sadan miljardin velkansa ennen kuin lähtevät? Vai onko hallitus sitä mieltä, että britit voivat lähteä maksamatta?

Pöydällä makaa sentään jopa sata miljardia euroa. Jos se jaetaan Brexitin jälkeensä jättämille 27 EU-maalle, Suomi saisi asukaslukunsa nojalla runsaan miljardin. Se on melkein yhtä kuin Suomi maksoi aikanaan Euroopan pelastusrahasto EVM:ään, jota on käytetty muun muassa Kreikan pelastamiseen.

Eikö Suomen kannattaisi nyt yrittää kiskoa briteiltä mahdollisimman suurta rahasummaa, jotta Kreikka-haavoja saataisiin painettua umpeen? EU-skeptikothan voisivat aloittaa kampanjan otsikolla ”Rahat kotiin Britanniasta”.

Todellisuudessa uutta rahaa ei tietenkään riitä jaettavaksi. Todellisuudessa EU joutuu vaikeuksiin, koska se menettää Britannian jäsenmaksut. Britannialta perittävällä erorahalla yritetään paikata tätä menetystä.

Jos EU ja Britannia eivät pääse sopuun rahasummasta ja jos eroneuvottelut kariutuvat, Britannia lähtee EU:sta kokonaan ilman sopimusta ja menettää mahdollisuuden vapaakauppaan EU:n kanssa. Britannian hallitus ei ole julkisesti arvioinut, mikä vaikutus tällä olisi maan talouteen, mutta Euromonitor-tutkimuslaitoksen mukaan maan bruttokansantuote putoaisi tässä tapauksessa 2,9 prosenttia.

2,9 prosenttia ei kuulosta paljolta, ja moni Suomenkin ”itsenäisyyttä” haikaileva sanoo, että kyllä vahva kansa tuollaisen pudotuksen kestää.

Ihmiset toki kestävät kaikenlaista, erityisesti rikkaat. He huomaavat 2,9 prosentin taantuman siitä, että he joutuvat ostamaan halvempaa viiniä. Sen sijaan köyhät, joilla ei ole osakesäästöjä eikä muita puskureita, kärsivät. He myös jäävät todennäköisimmin työttömiksi, kun lama kaataa yrityksiä. Hyväosaiset säilyttävät asemansa aina.

Sata miljardia euroa ei muuten onneksi ole EU:n virallinen vaatimus. EU:n Brexit-neuvottelija Michel Barnier ei ole halunnut sitoa käsiään edes vähän pienempään 60 miljardin euron summaan. Hän tajuaa, että neuvottelujen tunnelmaa ei kannata pilata isoilla vaatimuksilla. Myös Junckerin kabinettipäällikkö Martin Selmayr tasoitteli viime viikon julkisuustappiota Politicon haastattelussa. Hän kehui Mayta “vaikuttavaksi neuvottelijaksi”.

Kovin optimistiselta Selmayr ei silti vaikuttanut:

– Brexitistä ei tule menestystarinaa. Se on surkea ja surullinen juttu.

May on ehtinyt jo sydämistyä. Hän väittää, että EU kokoaa parhaillaan rivejään Britanniaa vastaan.

Jossain mielessä May on toki oikeassa. Kuuluhaan neuvotteluihin yleensäkin, että osapuolet ovat samaa mieltä edes itsensä kanssa. Jos Bryssel haluaa menestyä Brexit-taistossa, jäsenmaat eivät voi kiistellä omista vaatimuksistaan keskenään.

Lisäksi pitää muistaa, että May lausuu EU-vastaisuuksia siksi, että hän haluaa rauhoitella oman maansa keltaista lehdistöä. Metodi toimii, koska hänen johtamansa konservatiivipuolueen kannatus nousee.

EU-kansalaisten kannalta onnellisin lopputulos olisi, että May saa kesäkuun vaaleissa äänivyöryn, jonka turvin hän voi sopia mahdollisimman pehmeästä Brexitistä. Pehmeä Brexit voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaikka Britannia eroaa EU:sta juridisesti, vapaakauppa jatkuu, Britannia maksaa rahaa EU-budjettiin ja ihmiset ylittävät rajoja kuten ennenkin.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Ilkka Luukkonen

Verkkouutisten toimittaja.


Leave a Comment