Pyhää vihaa somessa

Kuntavaalikampanjointi on kuumimmillaan. Tällä kertaa suurimmalla osalla puolueista ehdokasmäärät tippuivat. Poliitikan tutkijat ovat tarjoilleet trendille monia syitä. Valtuustopaikkoja on aiempaa vähemmän. Politiikka ei ylipäätään tänä päivänä kiinnosta. Sote-uudistus vie kunnilta valtaa. Vaalien ajankohtaa on myöhäistetty. Varmasti nämä kaikki osaltaan paikkaansapitäviä.

Entisenä poliitikkona minulla on kuitenkin myös raadollisempi syy ehdokaskadolle. Nykyinen ilmapiiri ja erityisesti kasvanut vihapuhe poliittisia päätöksentekijöitä kohtaan on vain monelle too much. Useampikin tällä hetkellä valtuustossa vaikuttava tuttavani kertoi tämän yhtenä perusteena luopua tavoittelemasta uutta kautta. Saati sitten miten ”vihan ilmapiiri” vaikuttaa mahdollisiin uusiin tulokkaisiin, jotka pohtivat lähtemistä mukaan sekä fyysisesti että henkisesti vaativaan kuntapolitiikkaan. Miksi altistaa itseään kaikelle sille vihalle ja negatiivisuudelle? Ovatko yhteiset asiat omassa kotikunnassa kuitenkaan lopulta niin tärkeitä kuin esimerkiksi omien lasten suojeleminen vanhempiinsa kohdistuvalta kyberajan kaunaiselta kalabaliikilta?

Ennen sanottiin, että poliitikkojen pintaan kehittyy helposti vuosien varrella teflonia. Olen aina pitänyt tätä ”kovettumista” huonona asiana. Kuka ihminen nyt haluaisi poistaa itsestään inhimillisen herkkyyden ja tietoisesti olla kova? Sitä paitsi tämän päivän somemaailma on täynnä niin järkyttävää sanallista väkivaltaa, ettei paraskaan teflon ehkäise sen viiltoja.

Me ihmiset olemme luoneet digitaalisen median syövereihin todellisen Mad Maxin ”fury roadin”, missä nimimerkein kuka ja millä motiiveilla tahansa voi levittää kaikenlaista soopaa. Heitettäessä lokaa yksittäisen ehdokkaan tai päättäjän niskaan mennään monesti, ellei jopa pääsääntöisesti, myös henkilökohtaisuuksiin.

Erityisesti kaiken kansan tuntemien julkkisten parjaus on välillä niin asiatonta, että näitä rohkeita ja usein hyvin monipuolisesti lahjakkaita ihmisiä käy sääliksi. Heidän pitää olla ekstravahvoja ja itsevarmoja lähteäkseen mukaan yhteisten asioiden hoitamiseenn. Lisäksi sukupuolten tasa-arvon kannalta todella surullista on, että naiset joutuvat vastaanottamaan vielä enemmän saastaa kuin kaksilahkeiset kollegansa. Esimerkiksi verkkokeskustelupalstojen kateudella kyllästetty sonta on todella vastenmielistä luettavaa.

Ympärillä olevat ihmiset sanovat helposti, ettei keskustelupalstoille kannata mennä. ”Jätä kateellisten panettelu omaan arvoonsa” on neuvo, jonka jokainen poliitikko varmasti on lähipiiriltään saanut. Mutta helppoa se ei ole, kun kuitenkin tietää, että verkossa liikkuu ihan tavallisiakin ihmisiä, ei vain näitä raivotautisia psykoja.

Lohduttavaa on kuitenkin, että äänestäjät niin meillä kuin muuallakin yleensä asettuvat loanheiton kohteeksi joutuneen uhrin puolelle eivätkä suinkaan palkitse tahoa, joka vääristeltyä tietoa kilpailijoistaan levittää. Itse ainakin jaksan uskoa siis, että lopulta hyvä voittaa pahan – näin myös somemaailmassa. Ja pahat saavat palkkansa tavalla tai toisella.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Piia-Noora Kauppi
Piia-Noora Kauppi on Finanssialan Keskusliiton toimitusjohtaja.

Leave a Comment