Puoluekanta on kateissa myös mielipidemittauksissa

Suomessa on kehnonlainen mielipidemittausuutisointiperinne. Hutilointi jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Pienistä muutoksista tehdään katteettomia yleistyksiä.
Vuosikymmenestä toiseen toimittajakohortti opettelee erottamaan prosentin ja prosenttiyksikön toisistaan.
Miten suuri osa toimittajakunnasta osaa selittää, mitä tarkkaan ottaen tarkoitetaan virhemarginaalilla? Itse en ole sellaista toimittajaa vielä kohdannut. Luottamusväli on useimmille toimittajille hepreaa.
Mielipidemittausten tarkkuutta yliarvioidaan. Virhelähteet aliarvioidaan. Mittausten virhelähteitä ei toimituksissa tunneta ja uutisointi on sen mukaista.
Viime aikoina puoluekannatusmittauksissa on korostunut hankala piirre: puoluekantaansa ilmaisemattomien suuri osuus.
Kato on mittauksissa kasvava pulma. Asiaan tulisi kiinnittää sen ansaitsema huomio. Nyt ilmiö jätetään mittausuutisoinnissa jokseenkin pohtimatta. Kadon syitä ei juuri tunneta – eikä niitä juuri pohdita, ainakaan tiedotusvälineissä.
Puoluekantansa kertoi Taloustutkimuksen Yleisradiolle toukokuussa tekemässä mittauksessa vain 59,9 prosenttia vastanneista, huhtikuussa vastaava luku oli 61,5 prosenttia.
Mitä puoluekantaansa ilmoittamattomista tiedetään?
Hyvin vähän perusteita on olettaa, että he ovat kaikissa suhteissa samanlaisia kuin puoluekantansa ilmoittaneet.
Kaikkiin käytännöllisiin tarpeisiin on syytä olettaa, että vastaamattomat ovat osin erilaisia kuin vastaajat.
Kun vain kuusi kymmenestä haastatellusta ilmoittaa puoluepreferenssinsä, puoluekannatustuloksiin tulee suhtautua varsin varauksellisesti – varsinkin, kun seuraaviin vaaleihin on vielä runsaasti aikaa.
Tulee ymmärtää, että nykyiset mittaustulokset ennustavat varsin kehnosti tulevia vaalituloksia.
Tiedämme hyvin vähän siitä, miksi ihmiset eivät ilmoita, mitä puoluetta äänestäisivät, jos vaalit järjestettäisiin nyt.
Vastaamattomuuden syitä on lukuisia: kuka ei aidosti nyt tiedä, mitä puoluetta seuraavissa vaaleissa äänestäisi, kuka ei varta vasten halua ilmaista kantaansa haastattelijalle, vaikka hänellä sellainen olisikin. Haluttomuus voi selittyä lukuisilla syillä.
Yleisesti on tiedossa, että ikä lisää vaaleihin osallistumistodennäköisyyttä: nuorista alle 25-vuotiaista yli kolmannes kannattaa kuuluu sohvakommandoon eli kannattaa nukkuvien puoluetta, kun taas yli 65-vuotiaista vain neljännes ei äänestä. Mitä nuorempi vastaaja, sitä todennäköisemmin hän ei kyselyissä kerro puoluekantaansa. Tämä on luonnollista: nuorilla on yhteiskuntaan sosiaalistuminen kesken.
Naisista hieman useampi jättää puoluekannan kertomatta kuin miehistä. Ero ei kuitenkaan ole suuren suuri.
Yliopistokoulutetuista nukkuvia on vain noin viidennes kun taas pelkän peruskoulun suorittaneista kolmannes ei äänestä. Nuoret ja vähän koulutetut sekä maaseudun pikkupaikkakunnilla asuvat jättävät muita useammin puoluekantansa kyselyissä ilmoittamatta. Vastaajan sosioekonominen asema vaikuttaa myös puoluepreferenssin ilmaisemiseen: köyhät jättävät puoluekantansa useammin ilmoittamatta kuin keskiluokkaiset.
Tällä hetkellä kantaansa ilmoittamattomien suuri osuus johtuu osin jo siitä, että seuraaviin vaaleihin on vielä aikaa.
Omat ongelmansa seuraavat siitä, että ihmiset eivät mielipidemittauksissa välttämättä vastaa rehellisesti, omien todellisten mieltymystensä mukaisesti.
Myös mielipidemittauksia käytetään itkumuureina ja strategiseen viestintään.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Matti Wiberg
Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.

Leave a Comment