Populismi loukkaa terrorin uhreja

Minulla on tapana kävellä töihin Maalbeekin metroaseman vierestä. Jos sataa, oikaisen sisältä metroaseman kautta. Kuivalla säällä kuljen aseman pääsisäänkäynnin editse. Silloin tällöin sattuu, että myöhästyn töistä.

Viime viikon tiistaina ei satanut ja olin ajoissa työpaikalla.

Vastassani oli tieto Zaventemin lentokentän räjähdyksistä. Kun selvitin tapahtunutta, näin viestin Maalbeekin räjähdyksestä. Tapahtuma-aika kello 9.11 oli syvästi symbolinen.

Kaksi ajatusta risteili päässä aamun tunteina: Nyt tapahtui se mitä oli pelätty, ja eihän vain kukaan tuttu ollut joutunut uhriksi.

Sinä päivänä epäusko ja murhe sekoittuivat Brysselissä huoleen tulevasta. Miten kaupunki ja sen asukkaat selviävät? Jäävätkö terroriteot tähän vai räjähtääkö uusia pommeja? Villit huhut ruokkivat mielikuvitusta. Joku viittasi armeijan lähteisiin ja kertoi kaupungilla olevan useita itsemurhapommittajia vapaana.

Aamupäivän aikana meillä EPP-ryhmässä oli selvillä, että kukaan ryhmän mepeistä tai työntekijöistä ei ollut vahingoittunut iskuissa. Samaan aikaan kukin tahollaan vastasi itselleen tulviviin kysymyksiin olevansa kunnossa. Yhteinen huoli yhdisti ja meihin kaikkiin kohdistunut huolenpito lämmitti.

Kun inhimilliset tunteet olivat pinnassa, tuntui erityisen kylmältä nähdä suomalaiskommentteja, joissa kysyttiin ivallisesti, että näinkö Brysselissä vietetään rasismin vastaista viikkoa. Erityisesti kylmäsi, että monet näistä kommenteista tulivat politiikassa mukana olevilta ihmisiltä.

Samaan aikaan tuli myös kommentteja, joissa syytettiin Yhdysvaltoja terrorismin synnyttäjäksi ja ilmoitettiin hyvin suorasanaisesti, että Brysselin iskut olivat Yhdysvaltojen syytä.

Kummatkin tavat kommentoida osoittivat syvää myötätunnon puutetta, pahimmat kommenteista jopa ihmisvihaa, jollaiselle ei politiikassa pitäisi olla sijaa. Lisäksi ne ovat valheellisuudessaan uhreja syvästi loukkaavia. Ne nimittäin antavat terroristien teoille oikeutuksen!

Rasismipuhe toimii juuri kuten terroristit tahtovat: mitä enemmän vihaa ja kaunaa tässä tapauksessa muslimeja vastaan nousee, sitä hedelmällisemmästä maaperästä islamistiterroristit saavat tulevaisuuden satoaan korjata.  Jos ISIS haluaa, että Syyriasta paenneilla ihmisillä on vaikeaa myös kotimaansa ulkopuolella, niin rasistit ovat sen paras apulainen.

Terrorismi on sokeaa. Se ei katso rotua, ihonväriä, kansalaisuutta eikä edes uskontoa. Brysselin uhrien joukossa oli ainakin 13 maan kansalaisia, Belgian lisäksi muun muassa Kiinasta, Ruotsista, Marokosta, Perusta ja Yhdysvalloista. Uhrien etninen kirjo kattaa valtaosan maapallosta.

Puhe Yhdysvalloista terrorismin synnyttäjänä on suora argumentti terroristeille, jotka haluavat näin oikeuttaa omat tekonsa. Se tuo muistuman aikaan, jolloin rikollinen käyttäytyminen haluttiin selittää lapsuuden vaikeuksilla. Voi myös pohtia olisiko ETA:n ja IRA:n terrorismia ollut ilman Espanjan tai Iso-Britannian valtiollista yhtenäisyyttä puolustavia poliitikkoja tai olisiko Punaisia Prikaateja ja Baader-Meinhof -ryhmää ollut, jos Italia ja Länsi-Saksa olisivat olleet sosialistisia maita. Mikään näistä ei kuitenkaan anna oikeutusta yhdellekään murhalle.

Jokaisella on vastuu omista teoistaan. Terrorismi on yhtä suuri rikos riippumatta siitä sanooko tekijä saaneensa kimmokkeen tekoonsa amerikkalaiskenraalilta tahi saksalaisporvarilta. Rikoksen ainoa mitta on teon julmuus. Lieventäviä asianhaaroja ei joukkomurhissa ole.

Joukkomurhan päivänä puhuin paljon kollegoitteni kanssa ja pohdimme myös suhtautumista tapahtumiin, kun monet meistä luonnostelivat asiaa koskevia lausuntoja. Meillä oli varsin laaja yhteinen näkemys siitä, että myötäelämisen ja osanoton aika on ensin, tuomiolle ehditään käydä myöhemminkin. Siksi myös kotimainen kilpailu teon tuomitsemisesta näyttäytyi pikkusieluisena pisteenkalasteluna.

Brysselissä tapahtuneiden joukkomurhien päivänä serbialainen joukkomurhaaja Radovan Karadzic tuomittiin 40 vuodeksi vankeuteen. Hän on terroristi, joka muun muassa masinoi yli 7000:n muslimimiehen ja -pojan surmaamisen Srebrenicassa. Karadzicin ja hänen rikoskumppaneittensa teosta on kulunut yli 20 vuotta. Tuomio saavutti lopulta kohteensa.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Pete Pakarinen
Pete Pakarinen työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan parlamentin EPP-ryhmässä.

Leave a Comment