Todenvieronta lisääntyy politiikassa

Hallitus ajaa tiedettä alas. Suvakit hyväksyvät maahanmuuttajien rikokset. Maahanmuuttokriitikot ovat rasisteja.

Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, joiden mielestä edelliset kolme lausetta ovat tosia. Jokaiselle järjissään olevalle ajattelevalle ihmiselle on selvää, että väitteet ovat pötyä.

Jotkut hallituksen toimet toki heikentävät tiedettä, mutta mitään järjestelmällistä tieteen tuhoamisen ohjelmaa hallitus ei toteuta tietoisesti tai tiedostamattaan. Suvakit eivät hyväksy kenenkään rikoksia. Jotkut maahanmuuttokriitikot ovat rasisteja, mutta eivät suinkaan kaikki. Joku voi vastustaa maahanmuuttoa silkkaa kamreerisieluisuuttaan.

Vihapuhe lisääntyy. Poliittisia kilpailijoita epäinhimillistetään. Maltillisia ja faktoissa pitäytyviä, osapuolia ymmärtäviä puheenvuoroja ei arvosteta. Harva pyrkii huolellisesti ymmärtämään toisen osapuolen varsinaista viestiä.

Tilanne on huolestuttava. Parannusta ei ole näköpiirissä.

Faktaresistens on yksi vuoden 2015 uudissanoista Ruotsissa. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa joku kieltäytyy uskomasta tosiasioita esimerkiksi poliittisten ennakkoluulojensa tähden. Mikään määrä tosiasioita ei vakuuta todenvierojaa luopumaan virheellisiksi osoitetuista ennakkoluuloistaan. Tosiasiat kieltävää asennetta ei kannata väheksyä.

Todenvieronta raaistaa ja näivettää yhteiskunnallista keskustelua. Se tuottaa enemmän lämpöä kuin valoa.

Faktojen halveksinta ja todentorjunta on lisääntyvä megatrendi. Seuraukset ovat karmeita. Yhteiskuntakeskustelu brutalisoituu ja heikkenee laadultaan. Kaikki puhuvat, mutta kukaan ei kuuntele eikä edes yritä ymmärtää muita. Oletukset korotetaan päätelmiksi. Lopputuloksesta kärsivät kaikki.

Poliittinen keskustelu muistuttaa usein enemmän rinnakkaismonologeja kuin vuoropuhelua.

Poliittinen keskustelu ei koskaan ole mitään samanmielisten harmonisen idyllistä sunnuntairetkeä kukkakedolle, vaan aatteiden ja ideoiden kamppailua. Politiikassa ei koskaan ole kyse herruudettomasta diskurssista.

Politiikka on toimijoiden tavoitteiden toteuttamiseen tähtäävää yhteisten asioiden hoitamista, siis omaksi eduksi. Poliittiset toimijat tavoittelevat aina strategisia ja taktisia etujaan.

Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, pöljiinkin. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta omiin faktoihin. Tosiasiat kuuluvat kaikille. Ne ovat yhteistä jakamatonta omaisuutta.

Huonolla maulla ei ole alarajaa. Emme ehkä ole vielä nähneet synkkyyden ja ideapimeyden pohjanoteerausta.

Valistuksen projekti on henkitoreissaan.

Ajan oloon poliittinen toiminta, joka ei perustu tosiasioille, on tuomittu epäonnistumaan. Se ei kuitenkaan välttämättä, ikävä kyllä, toteudu nopeasti.

Yhteiskunnallisen sanailun saavuttaessa liian kuumia suhdanteita kannattaisi jokaisen soveltaa jo raamatusta tuttua Stultus verbis non corrigitur –maksiimia. (ks. Sananlaskut 18.2 ja 29.19): Moukkia ei voi sanoilla ojentaa.

Ääliöiden kanssa ei kannata keskustella, sillä he vetävät meidät tasolleen – ja päihittävät asiantuntemuksellaan.

Toisaalta: Viisas antaa aina periksi – ja juuri tähän perustuu idioottien maailmanherruus.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Matti Wiberg

Matti Wiberg on valtio-opin professori Turun yliopistossa.


Leave a Comment