Pienyrittäjien nöyryyttämisen on loputtava

Yhteiskuntasopimusta juhlitaan yhteiskuntarauhan takaavana onnistumisena. Itse en ilahtunut neuvottelutuloksesta kuultuani. Itse asiassa raivostuin. Kerron, miltä yhteiskuntasopimus vaikuttaa ihan oikean pienyrittäjän näkökulmasta.

Tällaisesta yrityksestä on kyse:
1. Osakeyhtiöni tuo maahan ja myy kelttiläiseen mytologiaan perustuvia koruja. Verkkokaupan kautta olemme avanneet päätä myös vientimarkkinoille.
2. Yrityksessä on ollut työntekijöitä yrittäjän lisäksi vuosien saatossa 0-8 sesongista, tarpeesta ja yrittäjän fiiliksistä (ahkeruudesta/laiskuudesta) riippuen.
3. Yrityksen liikevaihto on vaihdellut 250 000-450 000 euron välillä riippuen milloin mistäkin: yleinen taloustilanne, yrittäjän itsensä hölmöilyt/onnistumiset, huonot/hyvät rekrytoinnit, virheelliset/hyvät ostot sateinen/aurinkoinen kesä jne.

Yhteiskuntasopimuksessa on sovittu  vähän kaikesta, ja sitten on laskettu koko kansantalouden tasolla, mitä sovittu saattaisi merkitä numeroina. Omasta näkökulmastani koko sopimuksessa ei oikein ole mitään merkitsevää oman yritykseni menestymisen tai epäonnistumisen kannalta.

Sopimuksesta puuttuu kaikki ne asiat joilla olisi vaikutusta minun yritykselleni.

1. Keskeisin asia, joka olisi voinut mahdollistaa lisätyöntekijöiden palkkaamisen ja paremman menestyksen yritykselleni olisi ollut täydellisen paikallisen sopimisen toteutuminen –niin, että olisin voinut tarjota työtä ihmisille sellaisella hinnalla ja työehdoilla, joilla työ olisi yritykselleni kannattavaa. Ketään en työhön tietenkään pakottaisi. Kysymys on ainoastaan markkinoiden mekaniikasta. Ihminen palkataan vain, jos se on yrityksen kannalta kannattavaa. Muuten työpaikka jää syntymättä. Jos joku katsoisi tarjoamani työn ehdot itselleen riittävän hyviksi, hän ottaisi työn vastaan , eikä siihen olisi kenelläkään mitään vastaan sanomista. Sovittaisiin aidosti paikallisesti ja vapaasti. Nyt tämä hallituksen keskeisin työpaikkoja ja pienten yritysten kasvua kannustava hanke vesitettiin läpeensä. Se suututtaa minua. Ensin annettiin ymmärtää, että yksi yhteiskunnan pahimmista epäkohdista korjattaisiin, koska se aiheuttaa tarpeetonta työttömyyttä ja tehottomuutta talouteen. No, eipä korjatakaan. Sen sijaan vähän helpotetaan isojen vientiyritysten ahdinkoa.

2. Ehdotetulla työntekijän omavastuulla sairaslomasta olisi ollut yrittäjän kannalta iso merkitys riskienhallinnan kannalta. Minun mielestäni sairauslomalta ei kuulu maksaa lainkaan palkkaa. Jos ei tee töitä, ei henkilölle ei kuuluu siitä työstä myöskään palkka. Minä kuitenkin joudun palkkaamaan jonkun toisen henkilön sinun tilallesi ja maksamaan hänelle palkan työstä jota sinä et kyennyt tekemään. Kun saikuttaminen menee tarpeeksi pahaksi, yritykseni menee konkurssiin, eikä kenelläkään ole enää töitä ja minä olen rosiksessa. Eri asia on, jos erikseen on sovittu jostain vakuutusjärjestelyistä. Senkin pitäisi kuulua paikallisesti sovittavaksi.

3. On pirullista, että yhteiskuntasopimus vie työntekijöiltä ostovoimaa pois. Minun yritykseni myy tuotteita juuri näille kuluttajille. Suurin osa kasvusta ja työllistämisestä tapahtuu kotimarkkinoiden yrityksissä. Ostovoiman pieneneminen näkyy yrityksessäni nopeasti. Jos ihmisillä ei ole rahaa ostaa tuotteitani, menen konkurssiin, eikä kenellekään ole enää töitä firmasani. Perheeltäni menee koti ja olen rosiksessa. Siksi oikea ratkaisu olisi, että hallitus keventäisi pikaisesti kaikkien palkansaajien verotusta merkittävästi, niin, että heidän ostovoima kasvaa selvästi – ja pian. Millä vaje paikataan? Lakkautetaan vaikka 2/3 Suomen kunnista. Lopetetaan kaikki yritystuet. Kolme yliopistoa riittää pienelle maalle. Lopetetaan lapsilisät varakkaille. Puolitetaan eduskunnan koko. Yhdistetään hallintoa, vaikka nyt ensimmäisen työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö niin saadaan vähän vauhtia lupaprosesseihinkin. Lopetetaan maataloustuet Jyväskylän pohjoispuolelta. Onhan näitä konsteja, kunhan vaan halutaan, mutta kun ei haluta.

4. Arvolisävero on oikeasti murhaa. Tiedän, ettei kuulu yhteiskuntasopimuksen piiriin, onneksi. Jos 24 prosentin yleinen arvonlisäverokanta laskettaisiin vaikka 10 prosenttiin, väitän, että aika suuri osa pienistä mikroyrityksistäkin alkaisi suunnitella kasvua ja tuloksen tekemistä. Tämä olisi myös fiksuin ratkaisu harmaan talouden ongelmaan. Kymmenet tuhannet suomalaiset yrittäjät joutuvat puljaamaan harmaan ja valoisan puolen välimaastossa, koska murhaavan arvonlisäverotuksen piirissä heidän työnsä tehdään kannattamattomaksi. Työt ovat teettäjälleen ja tekijälleen tärkeitä, mutta niistä ei vaan pysty maksamaan hintaa, jossa arvonlisävero on 24 prosenttia, muista maksuista puhumattakaan. Voidaan toki jahdata nämäkin piruparat kiinni yhteiskunnan hupenevilla varoilla, ajaa konkurssiin ja laittaa kortistoon 500 000 muun suomalaisen kanssa. Olisiko kuitenkin aktiivinen ja laillinen viraabeli kannatavampaa, kuin kaikkien näiden siirtäminen kortistoon?

Saatte itse päättää. Älkää takertuko viranomaisten ja edunvalvontajärjestöjen sepittämään reiluuteen, miettikää mikä on meille yleisesti kannattavaa.

Tämä on aidon pienyrittäjän näkemys yhteiskuntasopimuksen merkityksestä hänelle.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Francis McCarron
Francis McCarron on yrittäjä, Lahden kaupunginvaltuutettu ja valtiotieteiden maisteri.

Leave a Comment