Petteri Orpo kiilaa keskustan tontille

Petteri Orpo valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi lopulta niiden ennakkolaskelmien mukaisesti, joita eri medioissa oli julkaistu. Alexander Stubb teki kokoomuslaisittain poikkeuksellisen matkan puheenjohtajana: tuli kiitolinjalla kärkeen Lahdessa ja taisteli paikastaan loppuun asti Lappeeenrannassa, mutta joutui lopulta tyytymään vain kahden vuoden kauteen. Kokoomuksessa ei istuvaa puheenjohtajaa ole voitettu äänestyksessä miesmuistiin.

Alexander Stubbia on luonnehdittu poikkeukselliseksi poliitikoksi. Hänen kautensa kokoomuksen johdossa ja tapa, jolla hän joutui väistymään, alleviivaa tuota poikkeuksellisuutta. Se vaatii aikamoista rohkeutta. Samalla tavalla, äänestyksen jälkeen, joutui taipumaan myös Jutta Urpilainen.

Petteri Orpo kohtaa kahdenlaisia odotuksia: sisäisiä ja ulkoisia. Sisäiset ovat kovempia: kokoomuksen kenttäväki sitoutui Orpoon voimallisesti ja se saattaa odottaa valinnan jälkeen nopeaa nostetta esimerkiksi kannatuslukemiin. Näitä odotuksia uuden puheenjohtajan on tarpeen leikata. Puheenohtajuus on luonteeltaan maratoni eikä sadan metrin juoksu. Puheenjohtaja tarvitsee hyvän tiimin, pätevän strategian ja väsymättömän toimeenpanon. Kun yksi osaprojekti on maalissa, toista on lähdettävä hoitamaan saman tien.

Ulkoiset paineet ovat vähäisemmät. Niillä tarkoitan mediaa ja kokoomuksen ulkopuolisia toimijoita. Orpon sisäministerin tehtävien hoito on saanut ansaittua suitsutusta, mutta samalla on epäilty, että onko helposti lähestyttävä opettajaperheen poika liiankin hyväkäytöksinen. Kriitikot pitävät Orpoa vain Jyrki Kataisen heikompana painoksena. Mutta on vain ja ainoastaan hyvä, etteivät ulkoiset odotukset ole liialliset. Nekin voidaan taklata sillä, että puheenjohtaja saa terävän alun. Henkilövaihdoksia lienee tulossa. Puheet ministerikierrätyksestä eivät ole vain tuulesta temmattuja.

Petteri Orpo lupasi kampanjansa loppuvaiheessa, että hän keskustelee Juha Sipilän kanssa hallitusohjelman toteuttamisesta ja erityisesti työllisyystavoitteesta. Orpo on todennut, että esimerkiksi paikallisen sopimisen puolella on edettävä. Keskustan on varauduttava siihen, että kokoomuksen uusi valtiovarainmisteri ei ulkoista työmarkkinapolitiikkaa ja siihen liittyvää veropolitiikkaa päähallituspuolueelle. Muutenkin Orpo on henkilöprofiililtaan sellainen puheenjohtaja, joka voi kyetä nakertamaan keskustan kannatusta.

Paitsi hallituspolitiikka, myös kokoomuksen oma linja, puolueen tarina, työllistää uutta puheenjohtajaa. Orpo nosti kampanjansa aikana esiin ns. keskiluokan aseman. Siitä käyty keskustelu osoittaa, että teemaa ei missään nimessä pidä unohtaa. Keskiluokan ahdinko on nostanut populistista liikehdintää Euroopassa ja USA:ssa. Työmarkkinoiden muutos ja sen heijastuminen keskiluokkaan on asia, joka suuren puolueen, kuten kokoomuksen, on sisäistettävä, mikäli se aikoo jatkossaakin olla suuri. Ratkaisu voi vaatia koviakin toimia, mutta tavoite on pehmeä: antaa kansalaisille eväät tulla työllään toimeen.

Moni kysyy, mikä muuttuu kokoomuksen johtajavaihdoksen jälkeen. Ehkäpä se, että uudistamisen itseisarvosta siirrytään miettimään itse uudistuksen sisältöä. Kokoomus on uudistuspuolue, mutta muutaman hallituksen aikana sana on kärsinyt inflaation.

Pienin askelin ja pienin puhein, mutta silti päättäväisesti. Jotain tämänsuuntainsta Orpo halusi lauantaina Lappeenrannassa viestiä ja sai sanomalleen kokousväen vahvan tuen.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Alberto Claramunt
Päätoimittaja

Nykypäivän ja Verkkouutisten päätoimittaja.


Leave a Comment