Perusturvaremontin aika?

Hallitus valmistautuu päättämään huhtikuun puoliväliriihessä, mitä uutta se vielä tahtoo saada aikaan. Muutama iso hanke voitaisiin ehkä vielä saada riittävän pitkälle, jos rohkeutta riittää.

Kilpailukykysopimuksen kautta olemme tehneet noin 4 prosenttiyksikön sisäisen devalvaation siirtämällä sivukuluja työnantajilta palkansaajille ja valtiolle, enkä tässä huomioi työajan pidennyksiä. Palkankorotukset kehittyvät myös selvästi Ruotsia ja Saksaa maltillisemmin. Uskon, että saamme viennin jonkinlaiseen kasvuun ja kansantuotekin saattaa hieman elpyä. Suurtyöttömyys ei kuitenkaan sula, mikäli kynnys työn tekemiseen ja teettämiseen pidetään näin korkeana.

Moni puhuu paikallisen sopimisen tarpeesta – ihan oikein. Mutta onko tällä hallituksella edellytystä suureen harppaukseen vai törmätäänkö taas Hakaniemen siltaan? Pitäisikö suunnata perusturvaremonttiin, joka on enemmän ja aidommin hallituksen omissa käsissä?

Tänä päivänä työttömällä olisi periaatteessa enemmän mahdollisuuksia palata työn syrjään kiinni moninaisten keikkojen ja yrittäjyyden muodossa kuin 1990-luvulla. Tekniikka mahdollistaa joustavat sopimisen mallit ja etätyöt. Käytännössä yrittänyttä laitetaan kuitenkin ruotuun tappavan tehokkaasti. Jos perustat yrityksen ja erehdyt paljastamaan tehneesi sen parissa yli 25 tuntia viikossa, ansiosidonnainen katkeaa siihen eikä siinä kysytä onko yrittäjyys poikinut tuloja eli ei. Jos otat vastaan pienipalkkaisempaa osa-aikatyötä, voit saada soviteltua päivärahaa päälle, mutta ei suinkaan etätyössä, jos työnantaja ei todista miten valvoo työtunteja. Tai siis riippuu TE-toimistosta ja työttömyyskassasta kuulemma… Ja niin edelleen. Kymmeniä tarinoita voi lukea esimerkiksi viime elokuussa julkaistusta Maria Kaisa Aulan työllisyyskokeilujen selvityksestä.

Tässä kuussa Suomessa alkoi historiallinen perustulokokeilu. Mennäänpä asioiden edelle. En ihmettelisi jos vuoden päästä huomataan, että kokeiluun arvotuilla 2000 työttömällä on ollut tänä vuonna kolmanneksen enemmän työpäiviä kuin vertailuryhmällä. Hypoteesia hieman vahvistaa mm. Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneiden koekaniinien ensireaktio. Moni näytti voimaantuvan ajatuksesta, että nyt voisi tienata ilman pelkoa takaisinperinnästä.

Kokeilun perustulo ei varsinkaan pääkaupunkiseudulla korvaa kokonaan vanhaa tulonsiirtojen tasoa. Erotus maksetaan edelleen ansiosidonnaisena, asumistukena tai toimeentulotukena. Monessa tilanteessa kokeilu ei laskennallisesti poista kannustinloukkua, koska keikat leikkaavat näitä lisäetuuksia vanhaan malliin.

Miksi silti uumoilen jopa kolmanneksen lisäystä työtunteihin? Siksi, että moni lannistuu nimenomaan pelosta, että ensi kuussa ei ole millä lapset ruokkia, jos kokoaikaisen työsopimuksen allekirjoittaminen vie takaisinperintöihin. Nyt koekaniinit voivat luottaa, että ainakin tämä 560 eur/kk perustulo säilyy byrokratian myrskyissäkin.

Kokeilun perustulo ei ole sellaisenaan realistinen. Sen soveltaminen kaikkiin suomalaisiin maksaisi arviolta noin 10–15 mrd €. Ihan näin dramaattinen hintalappu ei tavallaan olisi, koska palkan noustessa perustulo voitaisiin asteittain verottaa pois ja yli keskitulon tienaavien kannalta tilanne olisi nettona lähellä nollaa. Toki veroasteikkoja pitäisi nostaa jonkin verran enemmän, jotta voidaan rahoittaa ne kohdat tuloasteikossa, joissa perustulo poistaa nykyisen loukun. Tätä hintaa pienentäisi Suomessa tehtyjen työpäivien määrän lisääntyminen.

Täydellistä ratkaisua ei ole olemassa. Minusta on kuitenkin olemassa nykyistä järjestelmää vähemmän huono ratkaisu. Luulen, että siinä yhdistyy jonkinlainen perustulo ja velvoite valita aina työ kun sellainen on tarjolla. Joidenkin mielestä perustulo tarkoittaa antautumista siihen, että pienimpiä palkkatuloja subventoidaan pysyvästi. Ensinnäkin näin on jo nyt, koska kymmenillä tuhansilla ihmisillä elämä vaihtelee tuettujen pätkätöiden ja toimettomuuden välillä. Siihen rakoon on vaan tungettu byrokratialoukkujen miinakenttä lannistamaan. Toiseksi, pienten tulojen subventointi on ainoa tapa yhdistää teknologian mahdollistama tuottavuuserojen kasvu inhimillisiin tuloeroihin, joiden puitteissa ainakin minä haluan pitää Suomen.

Tarpeellista tekemistä riittää aina, mutta moni sellainen työpaikka, jossa on voitu maksaa säännöllistä vakituista palkkaa, automatisoidaan lähiaikoina robotilla. Kävin hiljattain Tapiolassa K-supermarketissa, jonne oli ilmestynyt neljä automaattikassaa. Tuntuivat toimivan hyvin. Samalla mietin, että Suomessa on toista sataa tuhatta kaupan myyjää. Miten varmistamme että heillä on jatkossakin mielekäs rooli yhteiskunnassa riippumatta siitä, miten nopeasti teknologinen kehitys etenee? Ihmistyön tekeminen ja teettäminen on tehtävä nykyistä helpommaksi ja kannattavammaksi – molemmille osapuolille. Suurtyöttömyyden ylläpitäminen tulee joka tapauksessa kalliimmaksi.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kai Mykkänen

Kai Mykkänen on ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.


One thought on “Perusturvaremontin aika?

  1. Kun sain lisäselvityspyynnön alle yhden päivän keikastani (ansaitsin n. 100€, laskutin laskutusfirman avulla), sain tietää tilanteista, joissa ei todellakaan ole vaadittu 25h/vko joutuakseen päätoimisen yrittäjyyden statukselle. Laki on hyvin tulkinnanvarainen.

    Vaikka itse ajattelin, että en voi mitenkään päätyä tuon yksittäisen keikan perusteella päätoimiseksi yrittäjäksi, selvityspyyntö säikäytti. On henkisesti raskasta sekä turhauttavaa joutua syynin alle vain siksi, että päätin tehdä työn laillisesti ja maksaa verot ym. maksut.

    Nyt koen te-toimiston jotenkin arvaamattomaksi. Pelkään tekeväni omalla aktiivisuudellani virheliikkeen, joka tulee vielä johtamaan työttömyysturvan menettämiseen.

Leave a Comment