Peruskysymykset jätettiin taka-alalle

Keskustelu Ylestä ja pääministeri Juha Sipilää koskevasta uutisoinnista on levinnyt kaikkeen mahdolliseen epäolennaiseen, jopa pääministerin uskonnollisiin arvoihin. Peruskysymykset on osin tietoisesti mutta myös ymmärtämättömyydestä jätetty taka-alalle.

Keväällä Ylen MOT-ohjelma kertoi, että Sipilä on siirtänyt omaisuutensa vakuutuskuoren sisälle, eikä maksa osingoista veroa. Tällä uutisoinnilla pyrittiin luonnollisesti vihjaamaan, että Sipilä ei toimi oikein. Koska kaikki pääministerin suorat osakeomistukset ovat ongelmallisia, tämän tyyppinen järjestely on ainoa mahdollisuus ministerille. Verotuksessa selkeä periaate on, että arvonnousua verotetaan vasta silloin, kun se otetaan rahana omaan käyttöön. Jos toimittaja olisi halunnut tehdä totuuteen pyrkivän uutisen, olisi hän lisännyt maininnan, että Sipilä toimii asiassa lain mukaan.

Yle uutisoi Sipilän sukulaisten omistaman yhtiön tehneen kaupan valtion tukea saavan Terrafamen kanssa ja epäili mahdollista jääviyttä asiassa. Ministerin osalta on selkeää, että jos hän tai hänen lähipiirinsä on osakkaana yhtiössä, ei hän voi olla jäävinä myöntämässä tukea. Jääviyden ulottaminen sukulaisten tekemään kauppaan yhtiön kanssa, tai sukulaisen tavanomaiseen työsuhteeseen yhtiössä tai vaikkapa sijoitusasunnon arvon kehitykseen avun johdosta tehdaspaikkakunnalla on perinteisen jääviyskäsityksen laajentamista. Paitsi, jos päätöksentekijä olisi koplannut avustuksen ja kaupan juuri tietyn yhtiön kanssa keskenään. Tähän mennessä kukaan asiantuntija ei ole sanonut, että on selvää, että Sipilä on jäävi. Sitä paitsi avustuksesta päättää eduskunta. Toimittaja olisi jälleen voinut pyytää oikeudellisia arvioita asiantuntijoilta ministerin jääviydestä yleensä ja siitä, kuinka pitkälle se voidaan ulottaa.

Journalistin ohjeiden mukaan journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Päätoimittajan tehtävä on valvoa, että näitä ohjeita noudatetaan. Erityisen tärkeää on, että totuusvaatimusta noudatetaan Ylessä, koska kansalaisella ei ole oikeutta luopua maksamasta Ylen palveluista.

Toimittajan kannustin työssään on uutispommin löytäminen ja siitä saatava maine. Siksi monilla toimittajilla on taipumusta asioiden julkistamiseen oman uskomuksensa ja vakaumuksensa mukaisesti. Kummassakin Sipilän tapauksessa kyse on ollut totuusvaatimuksen huonosta huomioonottamisesta. Uutispäätoimittajan tehtävä on ollutkin puuttua uutisointiin. Se ei ole huonoa työnjohtoa eikä sensuuria, vaan hänen velvollisuutensa.

Somen kilpailu uhkaa laatumedian totuudessapysymisvelvollisuutta. Jatkuvasti levitetään väärää väitettä siitä, että tuloerot olisivat kasvaneet. Tämä on tapa kasvattaa lukijamääriä vastaamalla kansalaisten ennakkoluuloihin niitä vahvistavasti. Donald Trumpin demonisoimisessa media on päässyt lähes jopa someyhteisön tasolle. Mikä tahansa uutinen, jolla vastuullinen päätöksentekijä voidaan saattaa huonoon valoon, vahvistaa toimituksellista uskottavuutta vallan vahtikoirana. Toimittajalle on ilon aihe, kun hän voi nähdä somekeskustelun räjähtäneen uutisen johdosta.

Juha Sipilän sijasta nyt pitäisi keskustella uutisoinnista Suomessa. Se on vakavasti yhteiskunnallista ilmapiiriä kärjistävää. Varsinkin Ylen tehtävä on antaa puolueetonta ja oikeaa tietoa. On oikein, että Ylen toiminnasta keskustellaan. Mutta toivottavasti analyyttisesti, ei tunteenomaisesti.

Keskustelu osoittaa, että Suomi tarvitsisi USA:n tapaan itsenäisiä faktantarkastajia. Se olisi nyt paras tapa nostaa uutisoinnin laatua. Se voisi myös johtaa siihen, että Suomessa palattaisiin keskustelemaan asioista, ei ilmiöistä.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Kimmo Sasi

Varatuomari, entinen liikenne- ja viestintäministeri ja Ylen hallintoneuvoston pj


Leave a Comment