Perintöverotuksen uudistaminen tarvitsee vauhtia

Ennen eduskuntavaaleja 2015 käytiin vilkasta keskustelua perintö- ja lahjaverosta ajankohtaisten esimerkkien kuvittamina. Perinteikkään saunakiuasvalmistaja Harvian osake-enemmistö myytiin sijoitusyhtiölle, koska sukupolvenvaihdos olisi käynyt liiketoiminnan kehittämisen kannalta järjettömän kalliiksi tai kuten nostokoneyrittäjä Janne Niskan testamenttaamat omistukset yhtiöiden toimivalle johdolle. Moni varmasti myös muistaa Onvestin omistajaperheen muuton ulkomaille välttyäkseen Suomen perintöverolta.

Valitettavaa, että tämä tärkeä omistamiseen kiteytyvä ja siihen kannustava verokeskustelu on sittemmin hautautunut muiden kysymysten alle, sillä perintö- ja lahjaverotus kaipaavat yhä uudistavia toimenpiteitä. Pienten ja keskisuurten perheyritysten rooli kansantaloudessa on paljon suurempi kuin suurimpien pörssiyhtiöiden.

Ajankohta uudistukselle olisi myös taloustilanteen kannalta otollinen, kun muutostarvetta korostavat eri alojen rakenneuudistukset sekä ikääntyvä väestömme. Onnistuneilla sukupolvenvaihdoksilla on merkitystä kansantaloudellemme.

Perintö- ja lahjaverosta tulee luopua siten, että perintönä siirtyvää omaisuutta alettaisiin verottaa vasta omaisuuden myymisen yhteydessä luovutusvoittoverolla. Varovaisen positiivinen talouskasvu kaipaisi lisää toimeliasta virettä, joten perintöverotuksen uudistaminen olisi jo vuosia kaivattu piristysruiske hyvin kirvonneeseen vireeseen.

Perintöverokeskustelun keskiössä ovat yhä perheyritysten haasteelliset sukupolvenvaihdokset. Moni sukupolvenvaihdos jää tekemättä, vaikka jatkaja löytyisikin, sillä omaisuutta siirrettäessä yritystoimintaa jatkavalle sukupolvelle kaikki varallisuus on jo kiinni yritystoiminnassa. Pk-yritysten sukupolvenvaihdoksissa verorasite saattaa olla liian ankara uuden yrittäjäsukupolven syntymiseen. Verotus ei voi eikä saa olla määräävä este yritystoiminnan jatkamiselle tai taloudellisen toimeliaisuuden edistämiselle.

Ideaalitilanteessa yritysomaisuuteen liittyvästä perintöverotuksesta luovuttaisiin kokonaan. Miten on perusteltavissa, että toimivan keskisuuren yrityksen omistuksen siirtyessä luonnollisen tapahtuman kautta seuraavalle sukupovelle, täytyy yrityksen arvosta tilittää verottajalle yli viidesosa. Harvassa on tämän rasitteen kestävä liiketoiminta.

Olennaista ja merkityksellistä on oikeasti se, että yritys toimii ja säilyttää elinkelpoisuutensa, työllistää ja sitä kautta osaltaan ylläpitää yhteiskuntaa. Mielestäni jokaisen, joka peräänkuuluttaa kansantalouden kasvua ja kiittelee talousnäkymien piristymisestä, tulisi puolustaa toiminnallisen omaisuuden turvaamista verokarhulta.

Perintöverotuksessa tämä voisi tarkoittaa sitä, että perittäviin euroihin ja muihin likvideihin varoihin voitaisiin kohdistaa kohtuullinen vero, joka on riittävän alhainen sekä riippumaton perittävän omaisuuden arvosta. Yritysomaisuuteen, maa- ja metsäomaisuuteen sekä kaikkeen muuhun taloudellisesti toimivaan rahavaroja sitovaan omaisuuteen perintöveroa ei saa kohdistaa ollenkaan. Sellaisen omaisuuden omistamista tulee verottaa omaisuuden myyntiluovutuksen yhteydessä luovutusvoittoverotuksen mukaisesti.

Mikäli myös perintönä saatua omaisuutta verotettaisiin vasta sen luovutuksen yhteydessä, ei keinotekoisia ja monimutkaisia verohuojennuksiakaan tarvittaisi. Luovutusvoittovero olisi perintöveroa oikeudenmukaisempi ja kestävämpi tapa veronkantoon. Onhan omaisuus jo kertaalleen verotettu, kun se on aikanaan hankittu.

Verotus sekä tuki- ja huojennuspolitiikka tulisi olla taloudessa mahdollisimman yksinkertaista. Koska omistaminen on tehtävä kannustavaksi, aivan mustavalkoista yritysomaisuuteen liittyvästä perintöverotuksesta tuskin saadaan. Käytännössä aktiivisen omistajuuden takaamiseksi tarvitaan kannusteita keskittää omistajuus sille sukupolvelle tai osalle siitä, jotka ovat aidosti halukkaita ja kykeneviä jatkamaan yritystoimintaa sekä takaamaan elinvoimaisen ja työllistävän yritystoiminnan myös jatkossa. Verotus ei saa toisaalta kannustaa laiskaan tai pirstaloituneeseen omistajuuteen.

Oikeudenmukaisen verojärjestelmän kulmakiviin kuuluu olennaisena osana veronmaksukyky. Luovutus- ja myyntivoitto jo määritelmällisesti terminä kertovat, että myyjällä on veronmaksukykyä, koska omaisuuden myynti on tuottanut euromääräisesti enemmän kuin mitä sen hankinta on aikanaan kustantanut. Lisäksi myyntivoiton verotus voisi koskea myös pienempiä perintönä saatuja omaisuuseriä, toisin kuin nykyisellään alle 20 000 euron perinnöstä ei makseta veroa lainkaan.

Nykyinen perintöverotus rasittaa sekä yritysten että yksilöiden taloudellista toimeliaisuutta.  Luovutusvoiton verotus olisi edullisempaa ja pitäisi taatusti talouden rattaat perintöverotusta paremmin pyörimässä. Nimittäin paikoillaan junnaava tai nyt hitaasti kasvava talous on paljon kalliimpi ja yhteisempi ongelma kuin valtion niukat verokertymät.

Vaikka useissa tapauksissa perintöverot pystyttäisiinkin maksamaan yritysten tuotoilla, se voi viedä aikaa jopa pari vuosikymmentä. Ellei perintöveroja saada maksuun, ainoa mahdollisuus on myydä omistus. Perintöverojen maksuun käytettävät varat vaihtoehtoisesti kohdennettuna yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen ja työllistämiseen tuottavat moninkertaisesti enemmän euroa kohti, kuin vastaavat veroina maksetut eurot.

Yhteiskunnan toimintaa täytyy ohjata siten, että työllistämisen olosuhteita ei häiritä. Aina voi tietysti esittää vasta-argumentteja esimerkiksi laskelmista, paljonko valtio menettäisi verotuloja yritysomaisuuden siirtyessä seuraavalle sukupolvelle ilman perintöveronkantoa, mutta verrattuna esimerkiksi niihin ongelmiin, joita perintövero nykymuodossaan maksajalleen aiheuttaa, valtion ”menetys” on kovin olematon.

Talouden kasvu syntyy sekä kiihtyy vain työllä ja riskinotolla. Verotuksen tasoa tulee kaikkiaan alentaa tuntuvasti taloudellisen toimeliaisuuden edistämiseksi.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Susanna Koski

Leave a Comment