Pelastetaanko sote vai lapset

Koulujen, oppilaitosten ja päiväkotien työrauhakysymykset keskusteluttavat jälleen. On aivan oikein, että niistä keskustellaan ja hyvä, että mediakin nostaa asiaa vahvasti esille.

Työrauhakysymyksen tärkein tulokulma on nimenomaan työrauha. Kaikilla on oikeus työrauhaan ja oppimiseen, niin lapsilla ja nuorilla kuin opettajallakin. Työrauhan turvaaminen on kouluyhteisön yhteinen velvollisuus. Valitettavasti se on yhä useammin helpommin sanottu kuin tehty.

Ylivoimainen enemmistö lapsista ja nuorista on fiksua porukkaa. Häiriötä tuottaa pieni vähemmistö, joka pahimmillaan jopa terrorisoi kaikkea koulutyötä. Valitettavasti se ryhmä kasvaa, joiden käytös ja toiminta on vastuutonta. Vaikka tuollainen käytös usein on ajattelemattomuutta, ei sitä tule missään määrin ja missään olosuhteissa sallia. Aikuisten tehtävänä on ohjata vastuulliseen hyvään käytökseen, tiukallakin otteella.

Opettajan keinot on rajattu minimiin. Jos ohjaus tai kielto ei vaikuta, on ainoana keinona kehottaa oppilasta poistumaan opiskelutilasta. Entäs kun oppilas kieltäytyy? Entäs kun lapsi tai nuori alkaa uhkailla opettajaa? Entäs kun toiminta muuttuu suunnitelmalliseksi häirinnäksi tai jopa oppilastoverin tai opettajan kiusaamiseksi? Ja seuraavalla tunnilla touhu jatkuu.

Vaikka kuinka yrittää selittää peruskouluikäisen käytöstä ikävaiheeseen liittyvällä kuohunnalla tai satunnaisilmiönä, ei ilmiöltä tule sulkea silmiä. Osa lapsista ja nuorista käyttäytyy täysin vastuuttomasti ja tunnottomasti. Joskus, onneksi harvoin, lasten toiminta saa hyväksyntää aikuisilta toteamuksin ”pojat ovat poikia”, ”no tää nyt on vain tähän ikävaiheeseen kuuluvaa” ja niin edelleen.

Olisi väärin, jos häiritsevä käytös hyväksyttäisiin. Kenenkään ei tule työpaikallaan joutua epäasiallisen kohtelun kohteeksi. Ei aikuisen eikä lapsen. Tämä ei ole eikä saa olla neuvotteluasia missään työyhteisössä. Se ei saa olla sitä etenkään päiväkodissa, koulussa tai oppilaitoksessa, jossa opiskellaan ja opitaan elämän taitoja.

Työrauhan häirintä on rinnastettavissa kiusaamiseen. Siksi siihenkin on oltava nollatoleranssi. Sen lisäksi, että se on väärin ryhmätovereita ja opettajaa kohtaan, siinä hukataan oppimisaikaa ja -potentiaalia.

Kodeilla on aina ensisijainen kasvatusvastuu. Käyttäytymissäännöistä pitää keskustella erityisesti kotona, tietysti koulussakin. Oppilailla on paitsi oikeuksia myös velvollisuuksia, joita tulee noudattaa.

Riehunta ja rähinöinti heijastavat hyvin usein lapsen tai nuoren pahaa oloa. Häntä on autettava pääsemään siitä pois. Tässä keskeisenä apuna ovat oppilas- ja opiskelijahuoltopalvelut. Niiden on oltava lähellä tuen tarvitsijaa.

Koulukuraattorien ja -psykologien sekä -terveydenhuollon on toimittava siellä, missä oppilaat ja opiskelijat sekä opettajat ovat. Opiskeluhuollon palvelut ovat ennaltaehkäiseviä lähipalveluja lasten arjessa.

Maan hallitus pohtii osana sote-uudistusta oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluiden siirtämistä maakuntien tehtäviksi. Näin ei tule tehdä, koska opiskeluhuollon laatu saattaa kärsiä sen vuoksi, että maakunnilla ei välttämättä ole halua kehittää ja rahoittaa opiskeluhuoltoa kaiken muun palvelutuotannon keskellä. Todennäköistä on myös, että toiminta muuttuu reppuhommaksi, minkä seurauksena välttämätön luottamus ja yhteistyö lapsen sekä hänen perheensä ja opiskeluhuollon välillä jää sattumanvaraiseksi. Tällöin lapsi ja perhe eivät saisi apua, mutta koneisto kyllä pyörisi kauniisti. Se kai ei ole päätarkoitus.

Jaa tämä:

FacebookTwitterGoogleLinkedInReddit

Olli Luukkainen
Olli Luukkainen on Opettajien ammattijärjestön (OAJ) puheenjohtaja.